Lokakuu| Marraskuu| Joulukuu|Tammikuu|Helmikuu
01.01.2010
Hauskaa Uutta Vuotta kaikille tasapuolisesti! Pojat alkavat jo vähän tajuta, miksi sitä sapuskaa kannetaan eteen muutaman kerran päivässä; Tirri jopa maisteli raksuja aamulla. Tytöt eivät tajua kiinteän syömisestä yhtään mitään ja se näkyy painoissa, kun Siiri on harventanut imetyskertoja. Alkaa epätoivo iskeä, kun mikään ei mene alas. Ihan sama vienkö jauhelihaa, oikeaa lihaa silputtuna, sydäntä, RC:n, Almon tai Hill'sin pentumössöruokaa ja ihan sama laitanko jatkeeksi kermaa, smetanaa tai kermaviiliä vai annanko sellaisenaan. Argh. Onneksi Siiri syö kaiken, niin ei tarvitse heittää hukkaan niitä.
Siiriä otti eilen kupoliin, kun en päästänyt sitä muitten kissojen kanssa "juhlimaan" vaan se joutui olemaan pentujen ja Murun kanssa makuuhuoneessa. Pennut eivät raketeista vielä tajunneet mitään ja muut olivat ihan innoissaan, paitsi Muru joka piilotteli sängyn alla. Pikkumustan kanssa neuvoteltiin pariin otteeseen siitä, saako valojen perässä loikkia seinille vai ei. Tyytyväisinä ne istuivat rivissä olohuoneen ikkunalaudalla katselemassa, joskin kollinrääpäle koitti myös pyydystää raketteja lasin läpi huonolla menestyksellä.
03.01.2010
Parissa päivässä on tapahtunut selkeää kehitystä. Pennut liikkuvat paremmin, kiipeävät raapimapuuhun, osaavat käyttää hiekkistä - mikä on hyvä, koska perinteisesti näille tuli ripuli eilen - ja suostuivat viimeinkin syömään vähän. Tarjolla kun oli nyt mikrossa lämmitettyä, pieneksi silputtua saksanhirveä Calfosumilla höystettynä. Ihan uskomatonta, kuinka paljon kaikkea sai kokeilla, ennen kuin nämä käsittivät jonkin vihdoinkin syömäkelpoiseksi. Ehkä jatkossa menee helpommin sapuskaa alas, myös muuta kuin saksanhirveä. Ne saivat matolääkkeenkin tänään, se meni onneksi helposti alas.
Eilen kävi yksi perhe katsomassa Dagnýä. Vähän hirvitti etukäteen, mitä kattukset tykkäävät lapsista kun eivät ole niihin tottuneet, mutta isommat olivat lähinnä riemuissaan leikkikavereista (joskin Pörris oli vähän varautunut) ja pienemmätkin painoivat menemään ihan normaalisti. Välillä mietitytti, kuka pelkää ketä, kun pienempi pojista peruutteli margariinirasian kokoista pörrökasaa karkuun - onhan se nyt vähän pelottava jos sellaista ei ole aikaisemmin nähnyt. Taitaa tulla taas yksi piloille hemmoteltu Karvanaama...
Tein pahan virheen ostamalla Valion Vanilla Päärynä-jogurttia, kun oli niin hyvän näköinen purkki, että oli pakko ostaa. Ei tullut pieneen mieleenkään, että siitä voisi saada allergisen reaktion, mutta niin vain kävi; en kyllä keksi mistä se tuli, koska minusta siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Huulia kirvelee ja kutittaa ja tekisi mieli raapia käsivarsista ja jaloista nahkat irti (erikoinen reaktio, tätä ei yleensä tule kuin kosketuksesta esim. heinän tai muun kanssa). Toivottavasti allergialääke puree kohta, koska muuten hajoaa pää tähän kutinaan! Taitaa kortisonirasvatkin olla finaalissa, kuten yleensä aina silloin kun niitä tarvitsisi.
04.01.2010
En näemmä ole vieläkään päässyt Meilistä yli, liian usein Pikkumustaa komentaessa tulee suusta "Mei... Eiku Bege!". Varmaan luulee kohta raukka, että sen nimi on Eikubege. Se vaan on niin saman näköinen kuin Meili pienenä (tosin Meilillä oli paremmat korvat paremmassa asennossa) ja tekee ihan liikaa samoja asioita - tunkee läppärin taakse nukkumaan, venyttelee jalkaa vasten, tulee sumeilematta syliin, rosvoaa sapuskat lautaselta jne. Ikävä on edelleen kova... :( Begellä ei ilmeisesti ole aikomustakaan vaihtaa hampaitaan, ikää on kohta tasan 5kk eikä yhtäkään hammasta ole vaihdettu. Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensi lauantaina ne vaihdetaan kerralla ja tuomari saa sitten naureskella hampaattomalle pennulle. Voi muutenkin tulla aika mielenkiintoinen näyttelyreissu, se ei nimittäin suhtaudu järin positiivisesti siihen, että sen silmiin, korviin tai suuhun katsotaan. Näyttelyvenytyksessä se kyllä pysyy ihan kivasti, ainakin niin kauan kun missään ei näy mitään mielenkiintoista.
Sivun alkuun
10.01.2010
Kertausta koko viikosta sitten yhteen päivään: Alma on juossut koko viikon. Mououou, krrkrr ja kaikki asiaankuuluvat ilmeet ja eleet tietysti mukaan. Vähän alkaa hyydyttää, kun nukkumisesta ei oikein ole tullut mitään. Annoin sille Perlutexia, mikä vähensi juoksua sen verran, että se oli näyttelyssä suht asiallisesti. Kiimailu muuten helpottaa oleellisesti kissan pesua ja kuivausta, hauska juttu sinänsä.
Eilen oltiin Wanhassa Satamassa näyttelyssä Begen ja Alman kanssa eikä olisi voinut juuri paremmin mennä. Bege oli TP ja sen käytös oli suorastaan loistavaa. Aamulla se vähän tärisi eläinlääkärin tarkastuksessa ja "tutustumiskierroksella", sen jälkeen se totesi, että ihan ok mesta ja otti rennosti. Vähän mietistkelin myös sitä, miten se pysyy venytyksessä kun se kotona rimpuilee aina välillä, mutta nyt se ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan. Oli jopa paneelissa ihan vieraan ihmisen käsissä aivan rennosti. Varsin yllättävää oli se, että sunnuntaina Begen vanhemmilla meni aika heikosti (OH kummallekin eikä emo saanut siitoshyväksyntää), veli sentään sai ex1:n.
Alma oli VP ja TP. Kun laitoin Alman pöydälle, käytiin mielenkiintoinen keskustelu hollantilaistuomarin kanssa:
- Golden?
- Eikun amber.
- Jaa. Enpä oo sellaista ennen nähnyt. Eihän se ole vielä hyväksytty väri edes.
- No, ollut vasta jokusen vuoden hyväksytty. Näitä ei vaan ole kovin paljon, tää on toinen Suomessa olevista.
- Oota vähän. *nappaa kissan ja käy kysymässä Spijkeriltä, onko tämä amber, onhan se*
- Aika makee väri, tosi lämmin!
Siihen sitten jäätiin odottelemaan värin parhaan valintaa ja "harmonisella kokonaisuudella" se meni Almalle. TP-valinnassa vastassa oli pari naamiokissaa ja maine coon, mutta jännän värinen norski vei senkin.
Pennuista kolme on nyt varattu ja Pörris muutti tänään uuteen kotiin. On aika ovelaa, miten välillä ei kysytä mitään ja joskus taas menisi kaikki. Dagmæria jos voisin kopioida muutaman kappaleen, niin kaikki menisi. Myös Pörristä olisi saanut olla useampi kappale; puoleen vuoteen ei mitään ja nyt viikon sisään viisi kyselyä. Saa nähdä, miten Nipsun pentuja kysytään sitten kun ne joskus syntyvät, sillekin nimittäin löytyi näyttelystä sulhanen. Pennut ovat oppineet kiipeilemään kunnolla, joten niitä saa vähän vahtia etteivät ne kupsahtele päälleen isosta Delttasta. Pörriksen lähdettyä päästin ne tutustumaan "suureen maailmaan", mikä johti siihen, että Muru pelastautui keittiön pöydälle nukkumaan - hirmuisia pieniä tappajakissoja, hui! Pari viikkoa tässä menee, ennen kuin Muru on niitten kaveri. Vähän saa katsoa myös Begen perään, se kun mielellään leikkisi pentujen kanssa. Sillä on vaan vähän rajut otteet noin pienille vielä.
11.01.2010
Kannattaa ostaa espanjalainen paprikamix eli se siitä ruokahalusta: 
Onneksi kissojen muonat ovat toistaiseksi pysyneet suht laadukkaina lukuunottamatta joitakin ruotoja tonnikalassa. Yök, en ehkä hetkeen aikaan osta paprikaa...
Sivun alkuun
12.01.2010
Arvasin, ettei siitä jumalattomasta kiimailusta voinut koitua mitään hyvää: kohtutulehdus, onneksi lievä. Samaan settiin se kehitti myös VTI:n ja tajuttoman aknen, leuka täynnä patteja. No, antibioottia kitaan nyt sitten ja katsotaan kuinka käy. Tästä ei vaan seuraa mitään hyvää; jos se kiimailee aina tällä lopputuloksella, se pitäisi astuttaa asap, mutta kolli ei tajua vielä siitä hommasta mitään ja Alma on itsekin liian nuori.
16.01.2010
Ihmettelinkin jo, koska Se tulee. Pennuthan kääntyvät jo 8:lle viikolle, mutta Siitä ei ole vielä ollut merkkiäkään - ennen eilistä. Eilen sitten repesi, ainakin kolme pennuista ripulilla, joten ohjelmassa on ollut pesua ja Inupektia. Onneksi ne suostuvat syömään Biobaktilla maustettua ruokaa, jos se vaikka vähän helpottaisi massuvaivoja. Ihan pirteitä ne ovat ja leikkivät siihen malliin, että kuvaaminen on vaikeaa. Siirin jokaisen pentueen kanssa on ollut tämä sama juttu, olisi kiva tietää mistä se johtuu. Ehkä maito happanee kun sitä ei mene tarpeeksi?
Alma huolettaa edelleen. Se on ihan pirteä, mutta sen syömisessä ja juomisessa on toivomisen varaa. Lääkkeet on onneksi helppo antaa sille, menee antibioottia tablettina ja Loxicomia (=Metacamia) nesteenä. Täytyy varmaan käyttää se ensi viikolla tarkistusultrassa, kun kuuri alkaa olla lopuillaan. Se on ehkä pakko astuttaa "väärällä" kollilla, jos tilanne menee tiukaksi. Kollipolitiikka kusee muutenkin; Nillalle sovittua kollia ei nyt ehkä sitten kuitenkaan saa käyttää. Alkaa käyrät nousta siihen malliin, että kohta on mentävä siihen, että on perustettava oma kollila vain omaan käyttöön; olisi ilmeisesti kaikkein selkein käytäntö.
18.01.2010
Käytiin lekurissa Dagmærin ja Dagstyrrin kanssa, oli pakko viedä ne nesteytykseen. Varsinkin tytteli yrjöili viime yönä sitä tahtia, ettei enää ollut muita vaihtoehtoja. Ja jessus, mikä ääni lähtee tuollaisesta rääpäleestä! MRIÄÄÄÄÄ! Nyt on sitten viisi kissaa antibiooteilla... Ei hirveästi naurata kun koittaa silputa yhden tabletin neljään osaan ja sitä pari kertaa päivässä. Tietysti jos taas koittaa jotain positiivista tästä hakea, niin ainakin pennut oppivat ottamaan tabletteja.
20.01.2010
Antibiootit näyttävät tehoavan, ainakaan enää ei ole tarvinnut siivota "Turun sinappia" laatikoista. Ja riekkumisesta päätellen ne eivät tosiaan voi olla kovin kipeitä. Myös ruokahalua on riittävästi; ollaan taas siinä pisteessä, että pelkästään lihaa menee vajaa kilo päivässä. Vähän nauratti kun laitoin niille possunsuikkua enkä viitsinyt silputa sitä pienemmäksi ("kai ne nää syö, onhan niillä hampaat"). Paketissa oli yksi isompi kimpale, johon oli tarttunut pari pienempää suikaletta, yhteensä ehkä puolen nyrkin kokoinen mötikkä. Dagmær nappasi siitä kiinni ja raahasi sen hirmuisella murinalla metrin päähän lautasesta: tää on mun, tähän ette koske! Vajaan puoli tuntia se sitä natusteli, mutta kaikki meni.
23.01.2010
Kävin Catvetin luennolla kuuntelemassa kissojen nivelrikosta, tritricomonasista, giardiasta ja ihosienistä. Ihan mielenkiintoista, pitääpä ainakin "sienipaniikkia" tehokkaasti yllä. Toivottavasti sitä ei ikinä tule meille, täytyy edelleen olla tarkka näyttelyhygienian kanssa. Almallakin loppui eilen antibioottikuuri, nyt vaan sitten toivotaan ettei kohtutulehdus uusi ja että se on kokonaan häipynyt. Torstain ultrassa ei ainakaan näkynyt mitään, joskaan Serban ei ollut sitä valitettavasti ultraamassa.
Pentujen painot kehittyvät tasaisesti vatsaongelmista huolimatta. Kaikki näemmä kasvavat ainakin sen 100g viikossa, vaikka vrk-nousut ovatkin välillä aika epätasaisia ja joskus mennään miinuksellekin. Aika uskomattomia päiväpainoja tulee välillä, Drengilläkin ollut yli 60g:n nousuja yhden vuorokauden sisällä.
Sivun alkuun
25.01.2010
Koppadikoppadiskriiiiikbonggg!!! Eli kuinka mennään miljoonaa ilman jarruja ja pysähdytään vasta patteriin. Tästä on myös versio koppadikoppadiskriiiiikkops! kun pysähdytään seinään tai muuhun kovaan esineeseen. Ei silti tunnu pahemmin menoa haittaavan, vaikka tosiaan päät kopisee milloin minnekin ja myös tippuillaan päälleen esim. raapimapuusta. Päälleen putoamisen voi toki suorittaa myös Drinkwelliin, jolloin ei kopsahda vaan loiskahtaa. Ja mikäs sen kivempaa, kuin käydä pulikoimassa siinä vesiämpärissä, mikä estää kylppärin lattiakaivon ritilän kaivamisen ylös. Onneksi on patterit, joitten päällä voi kuivatella ja nukkua. Meinasin saada loistavan kuvan, kun ne lojuivat peräkkäin olohuoneen patterin päällä, mutta kameran salamasta hyytyi juuri paristot ja sillä välin kun kävin vaihtamassa ne - no, niinhän siinä aina käy.
29.01.2010
Käytiin hakemassa ekat rokotukset ipanoille. Kun myös Siirillä ja Murulla oli rokotusaika, niin olipahan taas roudaaminen. Selvästi niille kahdelle nesteytetylle oli jäänyt vähän traumoja eläinlääkärissä käynnistä, mutta nätisti antoivat silti pistää, vaikka pelottikin kovasti. Hyväkuntoisia ja virkeitä pentuja kuulemma ovat, sen olisin tosin voinut kertoa elukkalääkärille ihan itsekin...
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
