Lokakuu| Marraskuu| Joulukuu|Tammikuu|Helmikuu
04.11.2009
Aika menee niin ettei huomaakaan. Tosin töitä on enemmän kuin ehtii tehdä ja siihen vielä kaikki elukkahommat päälle, niin eipä tarvitse miettiä mitä vapaa-ajallaan tekisi. Sen sijaan voi kysyä, että mikä vapaa-aika? Mutta, päivitystä tapahtuneisiin:
Talossa on uusi kolli. Musta sellainen, tietenkin. Ja ettei se eroaisi Meilistä liikaa, se on sen lapsenlapsi. Oikein pieni ja sievä, vähän liiankin pieni jopa. Täytyy vaan nyt koittaa kasvattaa siitä kunnon kokoinen siinä määrin kun sen geenit antavat myöten, isän koossa ei nimittäin ole hurraamista. Isän emoa väitettiin jopa kuusikiloiseksi, joten toivoa sopii, että se pitää paikkansa ja että geenit ovat loikanneet yhden sukupolven yli. Luonteeltaan se karviainen on ihan 10+, hirmuinen kehräämään ja kaikkien kaveri. Muut kissat eivät tosin ole vielä sisäistäneet tätä ja kyljessä kiehnäys kehräyksellä säestettynä saa yleensä vastaukseksi perinteisen murrrrsähhhh! Alma ja Muru sietävät sitä parhaiten, muut pitävät vielä etäisyyttä.
Tänään oli eläinlääkäripäivä, Siirin ultra ja Caritan sterilointi. Olen vähän miettinyt, onko Siirillä ja pennuilla kaikki kunnossa, kun Sii on ollut aikamoinen äkäpussi viimeaikoina. Ultrassa löytyi pari villinä volttaavaa pikkukissaa, yksi jättipentu (se on se mun tilauskolli) - ja lisäbonuksena kiteitä virtsarakosta, näkyivät muuten ultrassa tosi hyvin. Mistään en olisi tätä arvannut; laatikkokäytöksessä, juomisessa tai syömisessä ei näy yhtään mitään eroa normaaliin. Siis jos ei lasketa sitä, että se syö kuin hevonen. Pikkuongelmana tässä on se, ettei liuotusruokaa voi syöttää tiineelle tai imettävälle naaraalle eli nyt mennään antibiooteilla ja toivotaan, että se puree. Pakko on myös iskeä Drinkwellit seinään omien hermojen menetyksenkin uhalla, pää hajoaa siihen lorinaan...
Caritalla ei edelleenkään ole vielä omaa kotia, mutta leikkaus luultavasti laskee kyselijöiden kynnystä. Pari kyselyä oli, yksi hullu mummo ja yksi lapsiperhe, joihin tuo nyt ei varsinaisesti ehkä ole ihan ideaali kissa. Rakentelin sille hienon sukkapuvun, saas nähdä kauanko se pysyy sillä päällä. Se on aikamoinen akrobaatti, mutta tuosta kiemurtelu vaatii jo vähän taitoa. Täytyy katsoa, jos joku päivä ehtisi kaivaa kameraa esiin ja kuvailla näitä karviaisia.
Sivun alkuun
10.11.2009
Siiri sen kuin palloontuu. Huomenna 42 päivää kasassa ja ulkomuodosta näkee selvästi, että tiineenä ollaan. Antibiootti ilmeisesti tepsii, koska ärritys on vähentynyt. Se tosin on taas ottanut vanhan harrastuksensa pesänteon kuvioon mukaan ja samaan vanhaan paikkaan eli nojatuolin alle antiikkimaton hapsuista. Ei hyvä.
Pikkumusta saatteli limoviikunan limoviikunoitten taivaaseen tiputtamalla sen lipaston päältä alas. Rumpsista vain. Onneksi oli kuivat mullat, oli helpompaa siivota. Hauskoja näytöksiä se järjestää; se on aika huikean näköinen vetäessään Alman kanssa pystypainia - kokoeroa on meinaan melkoisesti ja painoeroakin kolmisen kiloa. Normaali mattopainikin toki sujuu tarvittaessa. Myös tietokoneen hiiren osoitin on jännä juttu, sen jahtaaminen vaan vaikeuttaa työntekoa. Ja aivan selvästi sillä on jäänyt lukematta kissakirjasta se kohta, missä sanotaan, että kissat vihaavat sitrushedelmiä. Ihan tyytyväisenä se lipsutti menemään appelsiinihyytelöä kakun päältä.
19.11.2009
Rrrrriiiippsss! Jep, taas ne makkarin tapetit ja tällä kertaa Alma asialla. Sillä on ihme himo kirjekuorien liimanauhoihin ja jos se ei pääse niihin käsiksi, niin makuuhuoneen tapetti kelpaa korvikkeeksi, varsinkin kun siitä lähtee niin kiva ääni. Pikkumusta sentään tulee jo toimeen kaikkien kanssa, Siiri tosin ärähtää välillä jos se tunkee liian lähelle. Se on myös taantunut jälleen pikkupennuksi ja imee Almaa, joka onneton vielä antaa sen imeä. Koita tässä nyt sitten valmistella kissa näyttelyihin...
Odotan oikeasti sitä Turun erikoisnäyttelyä, toivottavasti on kaikkea sitä kivaa ohjelmaa mitä on luvattu ja toivottavasti ilonpilaajat tajuavat pysyä himassaan tai ainakin pitää turpansa kiinni. Valitusta kuulee muutenkin ihan tarpeeksi, joten ei kiinnostaisi joutua pilaamaan omaa hyvää näyttelyfiilistään sillä, että joku nuija kitisee vieressä, kuinka se ja tämä on sitä ja tätä ja valivalivali... Melkein 200 metsäkissaa on tulossa, joten tuskin tulee edes sitä ex1:stä muista tuloksista puhumattakaan, mutta eipä sinne tuloksia lähdetä hakemaankaan vaan lähinnä näyttelykokemusta Almalle. Paskempi juttu on vaan tämä tauti; antibioottikuurilla ollaan (keuhkoputken- ja poskiontelontulehdus) ja väsy on aika huima. Tarvii varmaan ottaa peitto mukaan, niin voi mennä autoon nukkumaan jos alkaa liikaa hyydyttää.
Ruokaakin menee taas kuin pienessä pitäjässä, vasta tuli 2 pakettia Zooplussalta ja taas saa olla tilaamassa. Jos mahtuisi iso pakastin jonnekin, voisin ostaa kokonaisen lehmän noille. Tai säkillisen kanoja. Eikä tarvitsisi miettiä, mitä Pontevalle tehdään sitten kun joutuu tekemään päätöksiä joskus. Niitä ei onneksi hetkeen aikaan tarvitse tehdä, se sai vihdoin puhtaat paperit klinikalta jalkansa suhteen.
22.11.2009
Näyttelyt takana ja ihan hyvin tuloksin ja kissakäytöksin. Chico ja Boris menivät kumpikin mettispaneeliin ja Brima sai serttinsä kumpanakin päivänä kovasta kilpailusta huolimatta. Alma sai ex2:n, mutta käyttäytyi nätisti ja uskalsi jopa vertailussa vähän laittaa silmiään normaalisti. Se oli myös korvatupsukisan neljäs ja sai palkinnoksi ruokaa ja huiskun. Hienoja häkkejä oli niillä, jotka olivat jaksaneet panostaa viikinkiteemaan, itsellä ei aika eikä innostus siihen riittänyt. Karvanaamat kiittävät kaikkia järjestelyihin osallistuneita, iso kiitos kivasta näyttelystä!
Siirillä alkaa peseminen olla vaikeaa valtavan mahan takia. Sieltä syntyy varmaan 200-grammaisia jättipentuja tai sitten jalkapallojoukkueellinen pentuja varakeskushyökkääjällä. Se on muuttanut asumaan isoon koriin ja kinaa Alman kanssa, kummalle se kori kuuluu - Almakin kun haluaisi mielellään loikoilla siellä ja se oikeastaan keksi ensin sen paikan.
30.11.2009
Riiviölauma jatkaa riiviöimistään: makuuhuoneen verhotanko tuli alas tällä kertaa ja oli kymmenestä sentistä kiinni ettei se osunut minun päähäni. Olin kyllä jo hereillä, mutta loikoilin vielä sängyssä ja komennuksesta huolimatta joku nykäisi sitten tarpeeksi rivakasti ja rumpsista vain, koko tanko alas. Kolmesta kiinnikkeestä yksi jäi ylös ja loput hajosivat eli menee vissiin uuden tangon ostoksi. Sopivia kiinnikkeitä ei nimittäin ole löytynyt viiden kaupan valikoimista.
Siiri on taas vähän yllätyskissana. Sillä on laskettu aika tällä viikolla ja se on viimeisen puolen tunnin sisään valutellut reippaamman puoleisesti nestettä ulos; ihan kuin joku sikiöpussi olisi hajonnut. Muuten se on ihan rauhallinen, syö hyvin eikä todellakaan halua olla pentuhäkissä. Se ei myöskään näkyvämmin supistele eli odottavalla kannalla tässä kai nyt sitten vaan on oltava. Serban onneksi päivystää seiskaan asti, kai tässä jotain tapahtuu ennen sitä jos on tapahtuakseen.
...
Jepjep. Lapsivedet ulos kolmen aikaan ja eka pentu puoli seitsemän ja sekin raapimapuun "mökkiin" (tiedätte ne Delttan mökit), kun ensin on ravattu sen ja peitonalusen väliä pari tuntia kun pentuhäkki ei kelpaa. Kaunis kuvioton kilppari, juuri sen näköinen mitä toivoin jo Arhalta mutten saanut. Sen jälkeen odoteltiinkin 2 tuntia, ennen kuin tuli toinen kilppari, kuviollinen tällä kertaa. Se syntyi jo pentuhäkkiin, kun julma mamma otti pienen pennun, punnitsi sen ja nosti sen mökistä häkkiin, jolloin emo tietysti seurasi perässä. Näitten pentujen kanssa Siiri ei pahemmin pitänyt kiirettä, eka kolli ulos puoli kymmenen ja toinen vähän yhdentoista jälkeen. Koko prosessiin meni siis aikaa melkein 9 tuntia; kissalta joka on aiemmin plopsauttanut pentunsa pihalle parissa tunnissa. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin meni, neljä kaunista ja hyvävointista kissalasta ja emo kunnossa, mitä sitä enempää toivoisi? Varsinkin kun ne syntyivät 4-5 päivää etuajassa.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
