Tammikuu|Helmikuu|Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu
13.05.2009
Niin se aika rientää... Päivistäkään ei ehdi päivittää, kun mieluummin hösää noitten riiviöitten kanssa. Ne ovat ihan käsittämättömän aktiivisia ja uteliaita, joka paikkaan pitää päästä tutkimaan ja jos mamma tekee jotain, niin sehän tarvitsee siihen hommaan ihan selvästi vähintään neljä pikkuapulaista (ja mieluummin viisi). Välillä kieltämättä vähän riepoo, kun esim. hiekkisten tyhjennyksestä ei meinaa tulla yhtään mitään pienten kaivureitten takia. Järki ei noilla paljon päätä pakota, ne ovat lähes kaikki käyneet uimassa vessan viemärinkannen päällä olevassa vesiämpärissä (joka siis on siinä, etteivät ne pääse kaivamaan viemäriin) ja tekevät päivittäin muita yhtä älyvapaita tempauksia. Kotiteatterista ei oikealta puolelta kuulu enää mitään - ylläri - kun johdot on purtu 10 sentin palasiksi. Kukista voikin taas kysyä, että mitkä kukat... Jostain syystä oikean jalan tallikenkä on myös tosi suosittu ja nauha on järsitty lähes poikki kahdesta kohdasta. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vain se oikean jalan kenkä kelpaa?
Huomaan myös, että oma sanavarastoni alkaa kaventua uhkaavasti. Ei. EI! Irti! Alas! Heihei, ei oo sun paikka! Ei pure! Missä pikkukissat? Pikkukissaaaat! Siiri hiljaa! Onneksi on (etä)työ ja hevosharrastus, niin tulee juteltua muittenkin kuin kissojen kanssa. Kesäloman alkaessa joutuu varmaan vähän tsemppaamaan, jos nuo pojat eivät löydä uusia koteja. Siirillä alkaa palaa käämi lastenlasten kanssa eikä ole mikään ihme. Varsinkin Chico on koko ajan sen kimpussa, hyökkii milloin mistäkin ja pyydystää häntää. Chicolla on myös hauska tapa pitää omaa häntäänsä, sitä ei pidetä pystyssä vaan selkää pitkin "kippuralla". Carecan taas tunnistaa pystyssä olevasta kysymysmerkkihännästä, vissiin on maailmassa monta ihmeellistä asiaa...
Kuvaaminenkin tökkii, tai oikeastaan kuvien purkaminen. On paljon kivempaa vain naksutella menemään, mutta kun niille pitäisi kai jotain tehdäkin tai ainakin siirtää ne tietsikalle ja vääntää niistä sivut ja eeeeiiiiii... Hirveä homma. Mieluummin vaan istuu kameran kanssa lattialla ja toivoo ehtivänsä ajoissa (mitä yleensä ei tietenkään tee). Kameran toisella puolella olemisessa on selvästikin omat etunsa.
Madotin ne maanantaina Milbemaxilla, joka oli huomattavasti helpompaa kuin Axilurin kanssa väsääminen. Eikä tarvitse uusia monena päivänä. Kynnet voi jo nykyään vetää ihan oikeilla leikkureilla ja harjaamistakin on harjoiteltu. Se tosin menee yleensä harjanpyydystysleikkiin, koska paikallaan pysyminen ei pikkukissoilta oikein onnistu paitsi jos sattuu nukahtamaan. Ne venyvät myös hienosti näyttelyasentoon kaikki ja kollit jopa pysyvät siinä, tyttelillä on vähän turhan paljon vielä meno päällä. No, on tässä vielä aikaa treenata Hyvinkäälle.
Laitoin Carloksen paperit uusintakierrokselle Kissaliittoon. Toisen kyljen tabbykuvio on vaihtunut tiikeriksi ja oletan, että se myös siihen jää. Se on aikamoinen jässikkä, painoa on reilut 1600g. Pieninkin eli Carita S painaa noin 1400g eli ihan hyvän kokoisia ne ovat. Ihan kiva katsoa, millaisia niistä kasvaa. Niistä on tullut vähän erinäköisiä kuin mitä kuvittelin niitten syntyessä. Voihan tämä olla taas joku kasvuvaihe, mutta vähän voisin tehdä parannuksia niihin. ;) Yleisilme on hyvä kaikilla, mutta mutta... Juu, nirso ihminen, myös kissojen kanssa.
14.05.2009
Ultrabra. Joku - luultavasti kaikkea maisteleva Carlos - oli käynyt vetämässä ripulipaskat vessan lavuaariin ja pyyhkinyt sen jälkeen persauksensa eteisen mattoon. Olipa kiva ylläri pitkän työpäivän jälkeen, kun meni pesemään käsiään ja meinasi taju lähteä siitä hajusta. Oli muuten Kissaliitto tosi vikkelä, tänään tulivat Carloksen uudet paperit...
18.05.2009
Käytiin klinikalla kissalauman kanssa. Arhalle ja pennuille rokotukset, pennuille sirut ja tarkistukset, yhteensä monta €€€! Terveitä pikku riiviöitä nuo ovat edelleenkin eivätkä inahtaneetkaan kummastakaan piikistä. Autossa tuli pari mauta kotimatkalla, mutta siinä se eli näemmä myöskään kuljetus ei tuota ongelmia. Aika väsyjä ne ovat, mutta se on ihan normaalia rokotuksen jälkeen.
Sivun alkuun
31.05.2009
Chico muutti helatorstaina uuteen kotiin. Se tulee kuitenkin Hyvinkäälle sisarustensa seuraksi, ihan mielenkiintoista katsoa, mitä tuomarit siitä(kin) sanovat. Muut kattukset kasvavat ja komistuvat ja saavat riittävästi pahaa aikaiseksi. Taas meni kännykän laturi (vasta kolmas tänä vuonna), kun unohdin sen pariksi tunniksi pöydälle samaan tilaan noitten naskalihampaitten kanssa. Edes sähkövirta ei hidasta niitä; jotenkin voisin mielikuvitella, että verkkovirrassa olevan laturinpiuhan järsiminen tuottaisi sähköiskuja, mutta ilmeisesti ei.
Näitten pentujen kanssa kaikki tuntuu menevän hässäköinniksi. Aikaa ei muutenkaan ole liikaa ja nyt vielä äitini kuolinpesän selvittely kaatui minun niskoilleni. Ihan uskomatonta, kuinka paljon kaikkea paperityötä pitää saada aikaiseksi, että ihmisen voi haudata ja pitää perunkirjoitukset. Esimerkiksi pakollisen sukuselvityksen teko on aivan älytöntä; soitat peräkkäin miljoonaan paikkaan ja tilailet erikseen virkatodistuksia jokaisesta. Selvästikin miesten suunnittelema systeemi kun on tehty noin hankalaksi - ihan varmasti jossain (luultavasti Väestörekisterissä) on tiedot kaikista paikoista, joissa ihminen on Suomessa eläessään asunut, miksei niitä tietoja voi vaan printata sieltä? Tai olisi edes joku kirkon ja maistraattien yhteinen tietovarasto, josta saisi helposti haettua raportin yhden ihmisen tulemisista ja menemisistä. Mutta kun ei... ärsyttää.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
