Arhan C-pentueen tiineys- ja pentupäivis


Tammikuu|Helmikuu|Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu

Joulukuu 2008

20.12.2008
Osuipas madotus kerrankin hyvään saumaan. Neljän kuukauden turhan odottelun jälkeen Arha kurisee ja nostelee pepaansa. Soitin Tuijalle, joka kysyi lähdenkö ajamaan heti vai nyt, mutta ajelen vasta huomenna, flunssasta huolimatta. Jee, kissanpentuja!

On jäänyt vähän sivujen päivittäminen vähälle töitten takia, kesäkuun jälkeen yli 150 tuntia ylitöitä. Onneksi pystyn nyt jouluna pitämään niitä vähän pois. Olisin halunnut pitää loppuja pikkuhiljaa keväällä, mutta ei: "Otat ne rahana." Haloo, tällainen vastaus ihmiselle, joka on jo aiemmin ollut burnoutin takia sairaslomalla. No, katsotaan kuinka kauan pää kestää... Talviloman pidän takuulla pääsiäisenä ja olen kaksi viikkoa lomalla (sopivasti fiksaamalla tarvitaan vain kaksi ylityövapaata) ja pentujen syntymäviikolla on turha kuvitella, että tekisin mitään muuta kuin etätöitä.

21.12.2008
Kyllä on ihan jumalattoman pitkä matka Mikkelistä Heinolaan! Tuntui ettei viitostie lopu ikinä. Ja kun laiskana en taas viitsinyt pitää turhia taukoja, niin onhan siinä kieltämättä haastetta, kun nälkäkuoleman partaalla koittaa lumisateessa 120 km:n tuntivauhdissa ohittaa motarilla ja availla samalla Alpron soijajuomaa. Oikeasti tarvitsisi saada joku kaveri näille reissuille mukaan, että tulisi jotain tolkkua tähän ajamiseen... Reittipalvelun ehdottama 5 tuntia 54 minuuttia alittui suunnilleen tunnilla suuntaansa, vaikken edes päässyt ajamaan normaalinopeudella liikennemäärien takia.

Komea oli kolli edelleen, saas nähdä tuleeko hommasta mitään. Arha tuumasi heti alkuunsa, että unohda koko juttu ja sähhh! Sinne se sähinäpussi nyt jäi ja joulun takia on siellä varmaan viikon.

22.12.2008
Hahaa! Nyt ne on nähty itse teossa! Yllättävän nopeasti kuitenkin, kun ottaa huomioon millainen esitys eilen oli, mutta hyvä näin. Täytyy viedä Artulle vakiopalkkio, kun haen sen karviaisen takaisin.
Sivun alkuun

24.12.2008
Jouluja ja silleen...

27.12.2008
Edelleenkin on tajuttoman pitkä matka kollilaan (425 km yhteen suuntaan), joskaan tällä kertaa paluumatka ei tuntunut niin pitkältä, kun pääsin Juvalla pidetyn tauon jälkeen letkaan, joka ajeli aika hyvää vauhtia. Mikkelissä letka hajosi ja pääsin yhden sekopäisen Volvo-kuskin peesiin ja viitostie tultiinkin sitten aika haipakkaa Heinolaan. Arha nukkui koko matkan, ilmeisesti ollut ihan kiva reissu sillä.

Tammikuu 2009

1.1.2009
Hyvää tätä vuotta! Arhan käytös on muuttunut hiukan; ei se edelleenkään mikään sylikissa ole, mutta hirmuisesti pitäisi silitellä tai siis pitää ainakin kättä niin, että siihen voi puskea. Purrrrpurrrrr ja tamppausta käpälillä, välillä pitää ojentaa toinen etukäpälä ja kokeilla mamman naamaa - mielellään kolmen aikaan yöllä.

10.1.2009
Kyllä melkein väittäisin, että Arha on tiineenä. Ruoka maistuu ihan kohtuullisesti, tosin valikoima voisi olla laajempi (nirsoilee edelleen märkäruoan suhteen). Nisät ovat hiukan kasvaneet ja punoittavat, joten eiköhän pentuja ole tiedossa helmikuun viimeisellä viikolla. Ultra on varattu 26.1., joten sittenpähän nähdään ainakin varmasti, onko siellä mitään vai onko tämä vain julmaa hämäystä.

12.1.2009
Aaarrrgghhh! Vaativa miiiiiu kuuluu verkko-ovelta ja kun menet katsomaan, istutaan sievästi ja katsoa killitetään suoraan silmiin, että enhän minä mitään, kunhan tässä huvikseni istuskelen. Kun menet pois ja pääset istumaan, miiiiuuu! No, Arha varmaan haluaa syliin, joten avataanpa ovi ja kas, kissa vilahtaa nanosekunnissa sängyn alle. Ei kun ovi kiinni ja takaisin koneelle - kaksi sekuntia ja miiiiuuuu! Jos et reagoi, nostetaan volyymia ja raavitaan verkkoa; kuolema tulee justiinsa jos mamma ei tule! Ja kun hölmö mamma on taas saatu jujutettua ovelle, virnuillaan tyytyväisenä ja sanotaan MIIIIIUUU! Siiri ei sentään harrasta tuollaista ollessaan tiineenä... Onpa kiva, jos tätä pitää jatkaa puolitoista kuukautta.

18.1.2009
Voi kili... Kaikkeen sitä ihminen itsensä lupaakin. SUROKin ensi viikonlopun näyttelyssä on ilmeisen katastrofaalinen assaripula sunnuntaina ja lupasinpa sitten kokeilla sitäkin hommaa (laita muistiin: opettele uusi sana, "ei"). No, eipä ainakaan tarvitse miettiä, mihin sen pitkän päivän käyttäisi ja saa taas vähän uutta näkökulmaa näyttelytouhuunkin.

Piippaus jatkuu ja yölliset tassulla kokeilut myös. Ruokaa menee ihan kiitettäviä määriä, paha vaan kun ei oikein meinaa mennä märkämuona eikä liha alas. Toivottavasti se Zooplussan tilaus tulee nopeasti, niin pääsee testaamaan penturuokia Arhalle - oli varmaan viittä tai kuutta eri merkkiä.

20.1.2009
Ihana pikku-Sii... Kelloradio soi viideltä ja räppäsin sen tylysti kiinni kun tiesin, että kännykkä on herättämässä viittä yli. Ei kuitenkaan mennyt minuuttiakaan, kun Siiri tuli katsomaan, että "Hei, sun kello soi?". Viiden minuutin päästä laitoin kännykänkin torkulle (miten niin väsyttäääää....). Ja kas vaan, pikku-Sii tunkee kylmän ja kostean nenunsa naamaan kiinni ja hönkii tonnikalahengityksellään, että "Ihan oikeesti sun kello soi!! Tartteisko kenties nousta ylös?"

Zooplussan tilauskin tuli vihdoin ja viimein ja yllättäen myös kaikki tilattu tavara oli paketissa. Yllättävää oli myös sen tavaramäärän pakkaus vain yhteen laatikkoon; vähempikin on yleensä tullut kahdessa laatikossa. Ehkä siellä alkaa vihdoin jollain raksuttaa, että kannattaa pakata vähän tiiviimmin. Muutama tölkki oli aika rutussa, mutta enpä tiedä jaksanko valittaa. Periaatteessa kai pitäisi jonkinlaista palautetta antaa...
Sivun alkuun

21.1.2009
Meni sitten kollin pesu harvinaisen pahasti vituralleen - pelkkää takkua koko kissa. Kampasin sen kyllä läpi ennen pesua ja ihan samat aineet kuin ennenkin, mutta niinpä vaan on koko aluskarva yhtenä klönttinä. Ilmeisesti pesu irrotti sen verran reilummin kuollutta karvaa, että se jumitti sitten sinne alusvilloihin kiinni ja vetäisi oikein kunnon takut. Kampasin siitä jo muutaman kourallisen takkuja irti, mutta tarvii vielä sen kuivuttua kampailla lisää. Saas nähdä, tuleeko tuosta näyttelykissaa sunnuntaille vai pitääkö jättää koko homma väliin. #%!!

25.1.2009
Huh... Ihan raatona olen itse ja kolli näyttää noudattavan samaa linjaa. Lauantaina meni ihan hyvin, Boris oli EX1 BIV, Brima EX1 ja Nilla EX2. Sunnuntaina Meili sai onnettomasta turkistaan huolimatta HP:n, mutta se jäikin sitten siihen. Kokeilin assarointia ekaa kertaa (Riian paneeliassarointeja ei lasketa) ja ihan kohtuuhommaa. Jalat ja selkä vaan huutavat hoosiannaa iltapäivällä; tarvisi varmaan tarkistaa vaatetus, jos tuohon hommaan erehtyy uudestaan. Askelmittari näytti 9264 askelta mitattuna kotiovelta kotiovelle. Paneelissa onnistuin haalimaan kaikki painavat jättikatit kannettavakseni, onneksi niitä ei tarvitse pitää kovin pitkään. Se huono puoli tuossa on, että tulee hirmuinen kissakuume, kun katsoo kaikkia erilaisia otuksia. Venäjänsinisellä oli ihan uskomattoman hienot silmät ja edelleenkin hinkuan coonia ihan vaan sen koon takia...

Nappasinpa sitten pikavoiton takaisintullessa 12-tieltä, melkein satasta kameraan 80-alueella - NAPS! Mittari näytti 102km/h, joten reaalinopeus on ollut ehkä 98km/h ja siitä vielä parin kilsan vähennys. Rikesakoilla taidan selvitä, mutta vtuttaa silti. Ajoin nimittäin lauantaina saman kameran ohi suunnilleen samaa vauhtia eikä mitään. No, toisaalta jos ajan n.40 000km/vuosi ja kerran kolmeen vuoteen tulee ylinopeussakot, niin ihan sama. Kilsaa kohti se ei kuitenkaan ole paljon ottaen huomioon sen, että harvemmin tulee ajeltua ihan rajoitusten mukaan.

26.1.2009
Voi morjens. Näemmä päivän seisoskelulla saa lihaksistonsa oikein kunnolla jumiin (mikä venyttely?). Näinköhän sitä pääsee kiipeämään edes hevosen selkään tänään...

Kissanpentujaaa, kissanpentujaaaaaaa! Ultrassa näkyi ainakin neljä, luultavasti viisi. Kolme nukkui sievästi kerällä (näkyivät samassa kuvassa) ja yksi kelli selällään kaikessa rauhassa pieni sydän läpättäen. Ihan selvä kolli, ei voi olla mitään muuta. ;) Puolivälissä ollaan (36 päivää) ja ne alkavat jo näyttää ihan oikeilta kissoilta, tuolla kellijälläkin näkyi selkäranka ja kaikki. Kissanpentujaaaa.... Miten niin pentukuume?

28.1.2009
Muru on ihana. Se on ihan liikuttava kun se on taas ottanut emon roolin itselleen ja hoitaa Arhaa kuin omaa pentuaan. Molemmat etukäpälät kaulan ympäri ja naaman pesua. No, tämä on ohimenevää; kunhan pennut syntyvät niin jo muuttuu ääni kellossa. Pienet pennuthan ovat aivan kammottavia otuksia. Ne voi juuri ja juuri hyväksyä, kun niitä ensin tiirailee kuutisen viikkoa ja varmistuu siitä, että ne ovat todella kissoja eivätkä mitään epämääräisiä piippaavia karvapusseja.
Sivun alkuun

line

mari@karvanaaman.fi