Tammikuu|Helmikuu|Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu
08.04.2009
Jäänyt taas vähän vähiin päiviksen kirjoittelut. Työstressi on sitä luokkaa, että joudun ehkä kahden viikon talviloman jälkeen miettimään sairasloman hakemista ihan vakavissani. Ei pysty nukkumaan, keskittymiskyky on ihan nollassa ja muisti - mikä muisti?! Kun samaan aikaan on vielä tuo Pontevan tallihässäkkä, niin ei paljon naurata.
Pennut onneksi kasvavat kovaa vauhtia. Ne syövät hyvin ja leikkivät kuten pikkukissojen pitääkin. Carita on edelleen porukan taitavin kiipeilijä, vielä ei tosin ole valjennut, kuinka raapimapuusta pääsisi sivistyneesti alas. Niinpä välillä mamma saa repiä hiuksiaan, kun Jane leikkii Tarzania ja loikkii Delttasta alas. Pojat sentään pysyttelevät vielä puun alimmalla tasolla. Sänkyyn ne eivät jostain syystä ole tajunneet tulla, mikä ei toisaalta ole ehkä kovin huono juttu - minun kannaltani.
Ipanat ovat myös käyneet tutustumassa verkko-oven toisen puolen maailmaan, mikä on iso ja jännittävä. Sillä puolella on myös kummallisia kissoja, joista sinisilmäinen sähisee ja menee karkuun ja musta kurnii uteliaana ja käy nuuskimassa. Kollin mielestä on taas kivaa, kun pääsee ihmettelemään pentuja. Välillä on kuitenkin luikittava karkuun, kun ei enää hermot kestä pienien naskalihampaitten kokeiluja. Siitä tulikin mieleeni, kirjoita ostoslistaan "johdonsuojusta"... Ja leikkaa kakrujen kynnet jälleen kerran.
Pennut ovat päässeet kasvussaan "anna ruokaa, lapioi paskaa"-vaiheeseen. Naapurilla oli kiva ilme, kun roudasin toissapäivänä 60 kg kissanhiekkaa himaan ja jumitin hänen autonsa hetkeksi (mitäs ajaa rapun eteen juuri kun minä haluan siihen). Meni raukka kysymään, että "Montaks kissaa sulla sit on? Jotain pari vai?" Yhdeksän oli vissiin aika järkyttävä vastaus. ;) Postissa täti kysyi, haluanko kärryt paketin kärräämiseen autolle eikä Zooplussan paketti edes painanut kovin paljon, ehkä jotain parikymmentä kiloa. Rekkaritkin tulivat jo, nyt pitäisi tsempata ja ilmoittaa ipanoita Hyvinkäälle. Jaksaisikohan sitä ottaa noita isompiakin mukaan...
09.04.2009
Plumps! Sähhhh! Tämä olikin vain ajan kysymys, koska näin käy: utelias pikkutiikeri häsläsi jälleen kerran Drinkwellin säiliön päällä ja muksahti tällä kertaa väärälle puolelle. Saas nähdä, kuinka moni niistä käy tuolla kylppärin ämpärissä uimassa, se kun on edelleen viemärin kannen päällä painona ja kissojen vesipisteenä.
Sivun alkuun
14.04.2009
Pääsiäinen meni ihan odotetusti, kun mitään koristeita ei voinut kuvitellakaan laittavansa. Pääsiäiskuvien otto tyssäsi kahteen asiaan: ensinnäkin pennut olivat kasvaneet korista ulos ja toisekseen ne eivät taaskaan pysyneet sen vertaa paikoillaan, että niistä olisi saanut yhtään edes suunnilleen terävää kuvaa.
Isot kissat Arhaa lukuunottamatta kävivät tänään hammaskivenpoistossa. Ei siinä minusta ollut mitään huvittavaa, kun roudasin kärryllä kolme kissankoppia vastaanotolle, mutta klinikan väellä tuntui olevan hauskaa. Muru ja Meili painavat kumpikin sen verran paljon, että näppärintä on kuskata niitä noin. Iltapäivällä oli sitten kolme kissanraatoa täällä, yksi keittiön patterin alla, toinen kylpyhuoneessa ja kolmas pentuhäkissä. Nukutuksesta oli se hyöty, että sain kerrankin kammata Murun ihan rauhassa läpi alusvillakammalla ja karvaa lähti yhden lyhytkarvaisen verran. Penskat kävivät tietty nykimässä kaltereitten välistä fleeceä Siirin päältä, joten sitä sai olla korjailemassa muutaman minuutin välein, ennen kuin ne kyllästyivät siihen.
Illalla ihmettelin, kun Meili oli tosi säpsy ja säikky, se veti jopa hätäpaskat keittiön pöydälle. Oikeaa silmäänsä se ei suostunut avaamaan lainkaan. Eikä tietenkään mitään silmätippoja talossa, joten ainoa mitä pystyin tekemään, oli Metacamin anto ja se helpottikin sen oloa sen verran, että se rauhoittui kylpyhuoneen hämärään nukkumaan. Ilmeisesti Serbanin laittamista tipoista ja omasta säädöstä huolimatta silmä pääsi kuivumaan liikaa.
15.04.2009
Hienoa... Jälleen kerran sarveiskalvovamma. "Laitat vaan sit näitä tippoja kolme kertaa päivässä." Juu, laitanhan toki, sehän onkin helppoa kuin heinänteko. Pulloa kun näyttää, niin yksisilmäinen kolli luikkii karkuun. Mutta kipeä se tosiaan oli, koska Meili joka ei todellakaan mahdu sohvan alle, oli kuitenkin ängennyt itsensä sinne niin, että jouduin kaatamaan koko sohvan, että sain sen kiinni eläinlääkärireissua varten. Pari päivää mennään nyt Metacamilla ja niillä tipoilla, sitten pelkillä tipoilla.
17.04.2009
Kivaa herätä keskellä yötä siihen, että sängyn alta kuuluu byääääkkkk. Pennuilla on joku pöpö, massut ovat vähän löysällä ja yrjö tuntuu lentävän. Täytyy vähän katsella, ei oikein huvittaisi taas lähteä lekurille eikä varsinkaan kiinnostaisi antibioottien syöttäminen. Ehkä tästä selvittäisiin maitohappobakteereilla ja lihakuurilla...
Sivun alkuun
20.04.2009
Ou jee. Just kun sain ipanoita kuvattua, niin kamerasta hyytyi akku. No, sainpahan muutaman kuvan otettua ja ikuistettua myös kurjan kukkiensyöjäkollin itse teossa. Meilin silmä on kummallinen edelleen; se sai viime viikolla siihen jonkun laajentavan tipan, mutta ei kai sen enää pitäisi vaikuttaa?! Edelleenkin oikean silmän pupilli on iso eikä reagoi valoon niin kuin pitäisi. Kolli on ulkomuodoltaan kuin kujakatti, mutten ole raaskinut nyt pestä sitä kun silmäkin on kipeä. Eipä silti, kaikki isot kissat olisivat kyllä pesun tarpeessa. Tai no, riippuu mihin vertaa - jos vertaa savilammikoissa pyörivään Pontevaan (juu, tosi kivaa raapia pitkäharjaista konia kolmen sentin savikerroksen alta joka jumalan päivä), niin nämä ovat kuitenkin suht siistejä.
Suuret ja vaaralliset lihansyöjäpedot saalistavat possunsuikkua lautaselta ja vetäytyvät sitten muristen syömään saalistaan jonnekin ennen kuin hakevat uuden. Ne ovat valitettavasti oppineet kiipeämään sänkyyn myös yöllä, mutta ne eivät ole oppineet, kuinka siellä nukutaan siististi. Eilenkin yksi neropatti huitoi minua päin näköä, ennen kuin sai passituksen lattialle. Ja Arha piippaa taas. Eikä mitään hajua miksi. Miiii. Miiih! MIIIIII! Mih. Eiiiiii....
30.04.2009
Hauskaa vappua! Pennut aloittivat vapun vieton jo vähän aikaisemmin sillä seurauksella, että eilinen meni siivotessa. On uskomatonta, mihin ne naskalihampaat pystyvät: ne pystyvät nimittäin rei'ittämään ihan totaalisesti metallisen tuubin, missä on kissojen vitamiinitahnaa. Sitä tahnaa ei tietenkään syödä (yök!), vaan se levitellään pitkin parkettia, johon se jymähtää aika tehokkaasti kiinni. Hetken jo harkitsin, haenko Ramirentiltä hiomakoneen, mutta tyydyin sitten kiroilemaan ja raapimaan sitä töhnää lattioista irti.
Olohuoneen verhotanko piti taas ottaa alas kokonaan, koska se roikkui aika epämääräisesti kun kaikki kolme(!) kannatinta olivat mystisesti vääntyneet lähes seinästä irti. Jotenkin epäilyt kohdistuvat jälleen tuohon karvalaumaan, koska itsekseen se tuskin sieltä tuohon malliin valahtaa tai sitten tämä talo on tosi hutera. Ipanat ovat myös oppineet hyppimään mistä vaan mihin vaan - esimerkiksi Delttasta suoraan minun päälleni keskellä yötä. Ei, siihen ei ole kiva herätä kun vajaa puolitoistakiloinen mötikkä mäjähtää mahan päälle. Nukkuminen on muutenkin aika mielenkiintoista nykyään, kun koska vaan voi iskeytyä kidallinen hampaita tai muutama neulakynsi jalkaan tai käteen kiinni. Olen siis jälleen opetellut nukkumaan jokseenkin kokonaan peiton alla ja täysin liikkumatta.
Käytiin maanantaina morjestamassa Serban-setää klinikalla ja terveitä riiviöitä olivat kaikki. Ne istuivat ihan sievästi paikallaan rokotuksen ajan ja suhtautuivat käsittelyyn ja matkustamiseenkin tosi hyvin. Carecan ja Chicon mielestä olisi ollut tosi mielenkiintoinen paikka, jota olisi voinut tutkia vähän tarkemminkin, mutta tyhmä mamma vaan iski pienet kissat koppiin ja vei takaisin kotiin. Vähän ne olivat nuutuneita seuraavana aamuna, muttei mitään ihmeempiä reaktioita tullut. Ostin samalla myös Milbemaxit seuraavaa madotusta varten, vähän tökki taas tuon Axilurin kolmen päivän sähellys.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
