Tammikuu|Helmikuu|Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu
01.02.2009
42 päivää koossa ja madotus kissamammalle. Arha ei ollut tosin ihan samaa mieltä madotuksen tarpeellisuudesta, mutta valitettavasti voima se on, mikä jyllää. Turha rimpuilla kun ei ole mitään mahiksia. Tietysti turhaa madotusta voi protestoida mulkoilemalla vihamielisesti sängyn alta ja mököttämällä loppupäivän. Kostoksi voi vaikka käydä heittämässä yrkkendaalit ei-toivottuun paikkaan, kuten sänkyyn.
04.02.2009
Oho. Punnitsin Arhan ja sille on tullut kilo lisää painoa sitten astutuksen. Ihan hyvä sinänsä, mutta laskettuun aikaan on vielä kolme viikkoa ja niitten kolmen viikon aikana pennut kasvavat melkoisesti. Herää pieni epäilys niitten määrästä tai sitten ne ovat vaan ihan järkyttävän kokoisia. Arha näyttää jo nyt jalkapallon nielaisseelta; en voi edes kuvitella miltä se näyttää parin viikon päästä.
12.02.2009
Päivitykset ovat jääneet vähän vähiin, kun olen kahden koneen loukussa. Vanhalla koneella on kaikki kissoihin ja muuhun yksityiselämään liittyvä kama, mutta työnteko on siirtynyt oikeastaan kokonaan uudelle koneelle. Ja kun asentaminen on sieltä ja syvältä, kun pitäisi jaksaa ladata ja hakea versioita ja lisenssejä ja sitä sun tätä, niin ei oikein uuden koneen päivitys suju suunnitelmien mukaan... Seliseli siis, täytyy koittaa tsempata.
Arhalla on huima massu, joka on ihan pinkeä. Pienet kissimirrit sätkivät siellä, kun joskus harvoin pääsee kokeilemaan, miltä massu tuntuu - Arha on muuttanut lähes kokonaan sängyn alle. Se tulee kyllä yöllä edelleen katsomaan ja silloin sitä saa rapsuttaa kaulasta ja vähän silittää, mutta heti jos koittaa ottaa syliin, se häviää. Se käy myös edelleen piippaamassa ovella, mutta katoaa heti kun oven avaa. Ruokaa menee ihan kiitettävästi ja kun uloskaan ei tule normaalia enempää, niin kaitpa se sen johonkin sitten käyttää.
Viikonloppusuunnitelmiin kuuluu makuuhuoneen mattojen laittaminen lattialle, vaikka se onkin idioottimainen idea - valkoiset matot kissatalouden lattialle, haloo. Bet and win, kuinka kauan ne ovat valkoiset? Oletus on noin 7.26 minuuttia, kun Siiri käy ahmimassa raksuja ja vetäisee yökköset keskelle pitempää mattoa. Viikonloppuna täytyy myös kaivaa kellarista pentuhäkki ja laittaa se paikalleen, jos Arha vaikka muuttaisi sängyn alta sinne. Työlistalla on (edelleen) Deltta8:n pystykankaan vaihto, se kun on revitty osin irti ja aivan silpuksi.
Sivun alkuun
13.02.2009
Kuului jostain sihinää siihen malliin, että kollinroikale kusee jonnekin kovalle alustalle. Niinpä teki juu: yhytin sen kylppäristä, missä se käpälät suorina lorotti menemään suihkuverhoa vasten. No, onneksi sinne, kun on helppo huuhtoa. Kyllä lähtee pallit saman tien kun ei enää ole käyttöä sille.
14.02.2009
Varustauduin huolella raapimapuun pystykankaan vaihtoon ja hankin jopa niittipyssyn sen kiinnitykseen. Ensin tietty kuusiokoloavaimella puu palasiksi sen verran kuin mahdollista. Sitten kysymys, miten hitossa tämän kankaan saa irti??! Saahan sen, kun ottaa pihdit kauniiseen käteen ja repii sen otsasuonet pullistellen irti siitä valittujen sanojen säestyksellä. Näemmä ammattilaisvehkeillä saa kiinnitettyä kankaan aika tiukkaan, eivät Delttan pojat ole pahemmin pitkiä ja paksuja niittejä säästelleet. Paras ylläri oli kuitenkin se, että lähempi tarkastelu osoitti, että tasojen kiinnitysruuvit oli nekin ruuvattu kankaan läpi, joten eikun ruuvari kouraan. Onneksi niitä ei sentään ollut kiristetty koneellisesti, muuten ei olisi ollut mitään mahiksia.
Uusi kangas oli helppo leikata vanhan mukaan, joskaan yhtä kohtaa en vaan tajunnut, miten sen saa irrotettua puusta ilman sen hajottamista ja leikkelin sen tylysti irti. Koska en tajunnut, miten kyseisen kohdan ylipäätään saisi paikalleen ilman tason irrotusta, leikkelin uudenkin kankaan vähän oman mallin mukaan. Ongelmat alkoivat vasta kiinnitysvaiheessa, kun tajusin, etteivät 10mm niitit mene läpi kankaasta kun se tulee osin kaksinkerroin. Ja eikun Tiiriöön hakemaan 14mm niittejä... Niittipyssyyn menevät 6-14mm niitit. Ongelma on vaan siinä, etteivät ne 14mm niitit tule sieltä ulos. Niinpä minulla on nyt a) raapimapuu, jonka kangas on osin kiinni ja osin ei ja b) niittipyssy täynnä 14mm niittejä, joita ei saa sieltä pois.
15.02.2009
Uskomatonta, mutta valkoiset matot ovat pysyneet valkoisina jo ainakin 18 tuntia! Kasasin aamulla pentuhäkin (sivupahvit puuttuvat vielä) ja Arha meni sinne oikein tyytyväisenä nukkumaan. Ärsyttää vaan, kun varsinkin Siirillä on tapana kaivautua pohjapehmusteiden alle ja ne ovat siis koko ajan yhdessä mytyssä. Tarvitsisi vissiin kehittää tuohon joku juttu, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen, miten sen saisi kätevästi tehtyä.
Hevostelu on kai sittenkin vaarallista... Mentiin tänään maastossa Pontevan (minun 18-vuotias suomenhevosorini) kanssa nurin oikein huolella. Kerkesin tajuta, että nyt se kompastui eikä pysty korjaamaan. Seuraavaksi tajusin, että sehän tulee mun päälleni (jotain isoa ja punaista vilahti kaiken sen lumen keskeltä) ja kolmas muistikuva on toivomus, että se pääsee ylös tallomatta minua hokkikengillään. En saanut pidettyä ohjista kiinni ja se lähti kotiin. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittoa tallille, että tulee muuten ori himaan omia aikojaan. Se pysähtyi kyllä aina vihellyksestä, mutta jatkoi sitten matkaansa. No, kävi kuitenkin säkä ja se astui ohjan yli niin, että ohja jäi jumiin sen etujalan taakse ja se pysähtyi siihen. Pelastin pojan kiipelistä ja jatkettiin sitten yhtä matkaa tallille. Ihme kyllä kummallakaan ei ole mitään näkyviä vammoja, ei luita poikki eikä muutakaan vakavampaa - tai ei ole ainakaan vielä havaittu. Huomenna voi kyllä olla nouseminen molemmilla hiukan hankalaa...
Sivun alkuun
17.02.2009
Eipä sitten pysynyt valkoinen matto kovin kauan valkoisena. Ihan kuten arvelinkin, Siiri Suurtuho kävi jälleen kerran tekemässä pahojaan ja se siitä matosta. Arha Pallomaha lötköttelee nykyään maton reunan päällä ja ihmettelee siinä maailman menoa. Aika eläväistä sakkia tuntuu massussa olevan, joskin hiukan aamu-unisia ne ovat.
18.02.2009
Mielenkiintoista. Olin Espoossa tänään duunissa, mutta karvaisen persauksen perusteella väitän, että Arhalta on tänään limatulppa irronnut. Siiriltähän se irtosi ekojen pentujen kanssa jotain viikkoa ennen synnytystä ja Arhalla on nyt kasassa 59 päivää. Saas nähdä, koska niitä pentuja oikein tulee.
19.02.2009
Oli tänään pakko mennä toiseen huoneeseen nauramaan, kun en kehdannut nauraa kollille päin näköä. Tein etänä töitä ja se torkkui tapansa mukaan keittiön pöydällä läppärin takana. Mukavirkeänä siinä kyljellään pää pystyssä silmät puoliummessa - kunnes kuului kops, kun se kopautti nuppinsa pöytään. Koitin ensin pysytellä vakavana, mutta se oli niin pöllämystyneen näköinen, että ei enää pokka pitänyt. Varsinkaan sen jälkeen, kun se kiepahti siitä kerälle todettuaan, ettei ehkä olekaan niin virkeä. Ja joku vielä väittää, ettei kissoista ole mitään iloa...
24.02.2009
65 päivää koossa ja nada; ei elettäkään, että voisi synnyttää ne ipanansa. Häkki olisi valmis, vaaka olisi valmis, kaikki muutkin roinat ovat jo kasassa, mammakin olisi valmis - mutta ei. Tuolla se loikoilee tyytyväisen oloisena Siirin kanssa, ei mitään erityisiä esipolton tapaisiakaan mitä Siirillä oli aikoinaan eikä hännän altakaan saa mitään viitettä siitä, koska jotain tapahtuisi. Plääh... Voisivat syntyä jo.
25.02.2009
Pallomaha panttaa pentujaan. Ei elettäkään, että meinaisi puskea niitä ulos. Jos vaikka huomenna?
26.02.2009
Huomenna tosiaan... Arha herätti minut vähän vajaa yksi yöllä ja eka pentu syntyi puoli kahden jälkeen. Neljä kollia ja yksi tytteli. Syntymäpainot olivat vähän pienet, isoin kolli oli 115 grammaa ja naaras 89 grammaa. Synnytys sinänsä meni ihan hyvin, mutta pentujen hoidossa tuli vähän sanomista. Toisaalta, jos ensisynnyttäjä tekaisee viisi pentua kahteen tuntiin, niin ei ole kovin ihmeellistä, että se on vähän väsynyt. Kaikki ovat kuitenkin nyt ihan hyväkuntoisen oloisia ja imevät normaalisti. Minulle on lievä ongelma erottaa kaksi pentua toisistaan, kolmas "samanvärinen" (oikeasti kai kuviollinen, mutta tosi tumma) on sentään täpläkäpälä, joten siitä tunnistaa sen. Myös valkoisen määrä on tarkistettava jostain, minusta vähintään yksi kolli on 03.
Nimeäminen meni uusiksi, kun sukupuolten suhde meni ihan toisella lailla kuin kuvittelin. Naaraan nimi oli helppo ja siihen liittyy juju, jonka jokainen hiukankaan yleissivistystä hankkinut ihminen tajuaa. Pojat on nimetty Brasilian jalkapallomaajoukkueen pelaajien mukaan, koska odotettavissa on varmaan aikamoista vilinää kunhan ne tuosta kasvavat.
Sivun alkuun
27.02.2009
Rääpäleet ottavat yhtä lukuunottamatta painoa ihan hienosti, Carlos ei oikein tunnu pärjäävän varsinkaan siskolleen nisäpainissa. Täytyy seurailla ja ehkä heittää lisäruokinnat kehiin sille. Muuten ihan tyytyväisen oloisia pikkukissoja ne ovat, ekat kehräyksetkin kuulin aamulla - pienenpieni purrrrrr. Arha on vähän turhankin tarkka niistä, heti kun rapusta kuuluu kolaus tai verkko-oven tällä puolen tapahtuu jotain "epätavallista", niin hirveä murina päällä. Pennut ovat kyllä sinänsä ihan luottavaisia eivätkä pahemmin kilju, kun niitä käsittelee. Eilen vippasin Arhan (neiti Jumii Häkissä) häkistä ulos jaloittelemaan ja vahdin pentuja siinä sen aikaa. Pari pientä piippausta ja ne rauhoittuivat sitten nukkumaan, kun juttelin niille ja silittelin samalla.
Yllättävän helposti sitä näemmä pääsee taas "penturutiiniin" mukaan. Printtasin painotaulukot koneelta ulos (onneksi olin tallentanut viime vuonna) ja pennutkin alkavat jo erottua toisistaan vähän paremmin. Aamulla punnitukset, ruokaa kehiin ja hiekkisten siivous. Välissä seurailua, seurustelua, lisää ruokaa ja illalla sama rumba uusiksi.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
