Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu|Kesäkuu|Heinäkuu|Elokuu
29.02.2008
Riikassa näyttelyssä. Kolli aloitti sitten näyttelyreissun reippaasti kusemalla hotellihuoneen kylppärin nurkkaan heti ensi töikseen. Oma moka, kun en tajunnut samalla sekunnilla antaa sille laatikkoa sinne. Heitin siis kollin ensin kylppäriin, jotta olisin voinut kipata kuljetuslootasta hiekat takaisin hiekkikseen ja eikös se prkl mene sillä välin lorottamaan oikein urakalla. Eikä nyt puhuta mistään pikkusievästä kyykkypissasta mitä kotona tehdään, vaan häntä suorana ruikittiin pitkin kaakeleita. Ja kun kotona mietin, että otanko entsyymipuhdistajan mukaan vai en - "no en mä sitä varmaan tarvi". Juu, en tarvitse, en...
Krrr, krrrnaaauu, naaaakrrrh! Siirikin päätti sitten juosta juuri nyt. Jätin keskiviikkona pillerin antamatta ja jo nyt juostaan. Aika tehokasta meininkiä, etten sanoisi. Jos olisin tiennyt, että tässä käy näin, olisin syöttänyt pillereitä vielä tämän ja ehkä jopa ensi viikon. No, se on myöhäistä vinkua nyt ja saanpa ainakin sen kiimakierron taas selville ennen astutusta.
01.03.2008
Näyttelypaikka löytyi hieman helpommin kuin hotelli eilen, tosin kartturikin alkaa vissiin oppia paremmin tätä kartanlukua ja paikallisia liikennemerkkejä (joista löytyy esim. "hyppyantilooppi", joka tosin taitaa olla kauris tai jotain sinne päin). Olikin pieni ylläri siellä, tai oikeastaan useampikin. Eka ylläri oli se, ettei Meilin passissa oleva sirunumero täsmääkään kissan siruun, joka täsmää kyllä rekkarissa olevaan numeroon. Toka ylläri oli, että samassa hallissa oli yhtä aikaa sekä FIFen että WCF:n näyttely. Kolmas ylläri tuli häkeistä, joissa oli viimeksi vapaa valinta ja nyt vain erinomaisen sekava numerointi. Ei siis puhettakaan, että numerot olisivat olleet millään lailla järjestyksessä tai edes kategorioittain vaan ne oli selvästikin lätkitty ihan miten sattuu.
Kolli repäisi taas arvostelussa ja kusaisi tuomarin pöydälle. Tajusin onneksi, että sehän alkaa lorottaa, joten sain sen napattua siten, että suurin osa meni lattialle eikä pöydälle. Onneksi ei kussut tuomarin eikä minun päälleni, mutta onpahan vaan inhottava tapa sillä. "Macho man", totesi tuomari ja antoi kollille sertin.
Ei oikein toimi kahden organisaation näyttely samassa hallissa samaan aikaan, varsinkaan kun FIFe-näyttely oli selvästi vähemmän arvostettu ja WCF ajoi kaikissa järjestelyissä edelle. Lopputuloshan oli sitten se, että FIFen paneeli päättyi lopulta tunti näyttelyn virallisen päättymisen jälkeen, jolloin paikalla olivat oikeastaan enää suomalaiset (vajaa 10 henkeä), tuomarit ja järjestäjät.
Sivun alkuun
02.03.2008
Eilisestä viisastuneena päätin huijata kollia aamulla ja kuskasin sitä kuljetuslootassa näyttelypaikalla ennen arvostelua ees taas. "Kusetus" toimi kirjaimellisesti, kolli pissi koppiinsa lähes suunnitelman mukaisesti; se vaan ei käyttänyt hiekkistä vaan ruikki kopin takaseinän märäksi taas kerran (teki muuten viikko sitten Tallinnassa saman jutun). Onneksi ei ole reikiä takaseinässä, olisi muuten mennyt minulta paita vaihtoon. Ja vikkelä se on myös: avasin kopin oven, että pistän kissan näyttelyhäkkiin ja vips, katti karkuteillä! Onneksi saatiin se minuutissa kiinni eikä se edes yrittänyt ulos hallista.
Tuomari ei tykännyt Siiristä lainkaan ja oli hilkulla, että se edes sai serttinsä. Kolli sai tuomarilta samat valitukset kuin tammikuussakin, että pyöreät silmät ja lisäkommenttina, että "kaikki pelkäävät pissivää poikaa". Onneksi tänään sentään homma sujui lähes aikataulussa ja päästiin lähtemään kohti Tallinnaa jo vähän ennen neljää, niin ei ollut ihan hirveää paniikkia ehtiä 20.30 laivaan. Tosin jos 70 alueella ajaa 140km/h, niin matka sujuukin ehkä arvioitua joutuisammin.
Helsingin päässä kesti melkein tunnin ennen kuin päästiin laivasta ulos. Ei voi ymmärtää, miten yhden laivan purkaminen voi kestää niin tolkuttoman kauan! Kollin koppi haisi ihan kuolemalle, kun purettiin sitä autosta ulos ja Siirikin oli osannut käyttää hiekkistä, joten ajomatka takaisin Hämeenlinnaan oli jokseenkin aromikas. Kotona vihdoin vähän ennen yhtä, aika pitkä päivä niin itselle kuin kissoillekin.
03.03.2008
Siskon synttärit, onnea Jenskulle! Koitin ottaa vähän selvää latvialaisesta norskikasvattajasta, joka kyseli eilen kollin käyttömahdollisuuksia. Periaatteessa joo, jos saan ensin kilon verran paperia terveystodistusten muodossa ja jos saan jostain vahvistusta sille, ettei kyseessä ole joku ihan huijari. Tosin veikkaan vähän, että kun sille valkenee Meilin hinta, matkakustannukset ja vaadittujen terveystodistusten hinta ja laatu, niin kiinnostus loppuu siihen.
Pitäisi purkaa näyttelykamat ja pestä ja desinfioida kuljetuslootat, mutta ei jaksa nyt... Huomenna sitten. Pistin kuitenkin RUROKin ja PIROKin näyttelyilmoittautumiset menemään, hyvällä säkällä skoolataan Turussa (Siiri EC:ksi, 1 sertti puuttuu), Helsingissä (Meili EC:ksi, 1 sertti puuttuu) ja Tampereella (Arha CH:ksi).
Sivun alkuun
07.03.2008
Ääh... Selailin InCatin foorumilta vanhaa pentupäivistopikkia ja siellähän oli linkkejä ostajien ottamiin A-pentueen kuviin. Pentukuume vaan kasvaa, varsinkin kun Moutownille syntyi Meililtä ja Misteliltä kolme mustaa pentua 1.3. ja sain niistä kuvia. Olis jo pääsiäinen, TUROKin näyttelyn jälkeen menee Siiri astutukseen (en paljasta kollia vielä, hähää!) ja pääsen taas odottelemaan ipanoita.
Nappasin eilettäin jopa muutamia ulkokuvia Meilistä. Siiri ilmoitti tylysti ettei todellakaan aio lähteä ulos lumisateeseen ja mönki sängyn alle piiloon ja houkutteli vielä Arhankin sinne. Muru olisi kovasti ollut lähdössä, mutta kun sillä raukalla on vielä ihan kalju maha sen leikkauksen jäljiltä, niin en uskaltanut ottaa sitä pihalle.
10.03.2008
Jipii, taas 50% kissoista kipeänä. Siirillä maha löysällä ja Arha yrjösi yöllä 8 kertaa ja on nyt parafiinikuurilla. Jos positiivista käännettä ei tapahdu huomiseen mennessä, niin taas on klinikkareissu edessä. Onneksi sentään Meili ja Muru näyttävät olevan kunnossa.
11.03.2008
Arha leikkii taas normaalisti ja ruokakin maistuu ja pysyy sisällä. Inupekt korjasi jälleen kerran Siirin mahan, joten nähtävästi ei tarvitse lähteä moikkaamaan Serbania. Olisi vaan ihan kiva tietää, mistä tuo eilinen sai alkunsa. Se huono puoli tässä nyt oli, että Arhan turkki oli tosi hienossa kunnossa eikä sitä olisi ollut pakko pestä Turkuun - nyt on.
18.03.2008
Siiri ja Arha näyttivät taas, millainen turkki norskilla standardin mukaan kuuluu olla: "villavaa alusturkkia peittää vettähylkivä päälyturkki". Ihan kiva muuten, mutta kun se "vettähylkivä päälyturkki" pitää ihan oikeasti vettä... Kummasti pitenee kissanpesuaika, kun menee ensin vartti siihen, että saat turkin edes kasteltua niin märäksi, että siihen voi laittaa shampoot. Sehän ei siis kastu sillä, että suihkuttelet vettä selkään, vaan samalla kun koitat pitää kissaa paikallaan, suihkutat vettä ja koitat haroa turkkia auki, jotta vettä menisi myös sen päällyskarvan alle ja kastelisi alusvillan. Ja kun vihdoin olet saanut turkin märäksi ja pestyä, se pitäisi myös huuhtoa kunnolla, mikä on ihan vastaavanlainen urakka.
Siirillä on hieno tuplaturkki, mutta Arhalla on vielä hienompi. Karvaa olisi kummallakin vaikka muille jakaa ja sen kuivaaminen on myös oma operaationsa. Siirille tuli kesken kuivauksen pissihätä ja kun laatikkoa ei kylppärissä ollut (märkä kissa + mikrohiekka = katastrofi), niin sepäs päätti sitten pissiä siihen missä sattui olemaan eli lattialla olevalle pyyhkeelle. Jalat suorana lorotti menemään kuin lehmä - tyylikästä! Kollihan tietysti sekosi hajuista ihan totaalisesti, kun se pesujen jälkeen pääsi kylppäriin; ihana morsian (paitsi ettei tänä vuonna kyllä ole) jätti ihania hajuja... Arhan kuivaus oli sinänsä kohtuullisen helppoa, kun se päätti pesun jälkeen seistä vain takakäpälillään kuin mangusti. Kerrankin kissa, jonka mahan kuivauksesta föönillä ei tarvitse tapella...
20.03.2008
Kävin eilen katsomassa Meilin mustat penskat, jotka se sai aikaiseksi Moutownin Mistelin kanssa. Ihan kissoiltahan ne jo näyttivät; olivat saaneet silmänsä auki ja tutkailivat maailman menoa aavistuksen lupsottavien korviensa kanssa. Parin viikon päästä ne ovat varmaan jo aikamoisia menijöitä. Hauskoja pieniä pallomahoja, oma pentukuume vaan kasvaa kun käy katsomassa noita...
Sain jopa muutaman kuvan napattua niistä, vaikka mustan kissan kuvaaminen onkin aina vaikeaa. Sellaisia kuvia, joissa olisi emo ja pennut, oli käytännössä ihan turha edes yrittää, koska Mistelin mustasta turkista ei oikein erotu kolme mustaa palleroa. Hyvällä säkällä saattaa jonkun silmä kiilua jonkun karvan välistä. Osa kuvista tulee varmaan jossain välissä Moutownin sivuille.
Sivun alkuun
23.03.2008
Hoh, nyt vihdoin kotiuduttiin näyttelystä. TUROKissa näyttelyitten järjestäminen kyllä osataan, homma hoitui tosi hyvin kumpanakin päivänä. Tänään päästiin lähtemään jo viiden pintaan; oli kiva päästä ajamaan takaisin valoisassa! Lauantai sujui odotusten mukaisesti ja Siiri valmistui EC:ksi, joskin pienellä jutustelulla tuomarin kanssa oli ehkä osansa siinä. Kunhan vaan todettiin yhteistuumin, ettei ole ihan serttikunnossa ehkä, mutta välikö hällä kun astutus on vajaan viikon päästä. Sillä alkaakin nyt sitten pitempi näyttelytauko, ensin ihan vaan pentujen takia ja sen jälkeen katsotaan mitä tehdään. Tuskinpa kuitenkaan viitsin sille sen enempää kunniamainintoja hakea, kun se ei sitä toivottua massaa tule saamaan ennen sterilointia. Arska oli lauantaina hienosti taas värin paras ja tuomarin paras, paneelissa ei tosin ääniä tullut. Siltä löytyi myös se toinen, kadoksissa ollut kives, mikä sekin on positiivista - ehkä siitä vielä kasvaa kunnon kissa.
Nyt vaan sitten odotellaan, koska Siiri aloittaa juoksun. Laskelmien mukaan sen pitäisi alkaa perjantaina, joten jos ajan sen kollilaan pe tai la, se on astumisfiiliksillä varmaan sunnuntaina tai maanantaina. Katsotaan kuinka käy, tiistaina pitää joka tapauksessa varata aika Serbanille, että saadaan tuoreet testitulokset.
myöhemmin...
Jumalauta. Kollin kanssa vielä jotenkin sulatan sen, että se kuseksii mihin sattuu, mutta sohvalle paskominen saa kyllä hernemaissipaprikat hengityselimiin. Onneksi oli kusemisen varalta sanomalehdet sohvalla, mutta silti - jotain rajaa voisi nyt kyllä tuolla käytökselläkin olla, stana. Taidanpa tehdä sellaisen tempauksen, että pesaisen isomman hiekkiksen tällä kertaa kloriitilla. Sen pitäisi ainakin teoriassa tehdä laatikosta houkuttelevampi.
25.03.2008
Käytiin Siirin kanssa eläinlääkärillä otattamassa testit, negatiivinen oli ihan niin kuin pitikin. Oma lääkäri oli lomalla, joten taas oli sama täti kuin tammikuussa ja silloinkin pisteltiin pientä kissaa kamalilla neuloilla. Siiri-raukka veti itsensä ihan kasaan ja mulkoili korvat luimussa, mutta antoi kuitenkin ihan nätisti ottaa vähän verta. Kotona se mökötti hetken, mutta päätti sitten, että mitäs sitä turhia...
29.03.2008
Historia näemmä toistaa itseään. Kellontarkkuudella juokseva Siiri on taas päättänyt jättää juoksematta, ihan samalla tavalla kuin viime keväänäkin. Arha kyllä juoksee, mutta väärä kissa ja liian nuori. Viime vuonna Siirin kiima tuli päivän myöhässä, saas nähdä miten tänä vuonna käy. Ei tässä muuten mitään, mutta kun sen pitäisi lähteä kollilaan huomenna... Saa mennä joka tapauksessa, ehkä se juoksu tulee sitten siellä, jos ei täällä tule. Omasta kollista on tietty provosointihyöty; heitin tyttöjen huoneeseen lehden, jonka päälle Meili oli lirauttanut ja sepäs vasta olikin mielenkiintoinen kapine.
31.03.2008
Siiri lähti eilen kollilaan. Oman aikuisen kissan luovutus toiselle on noin miljoona kertaa pahempaa kuin pennun luovutus. Vaikka hyvin tietääkin, että siitä taatusti pidetään huolta (se luultavasti hemmotellaan pilalle), sillä ei ole mitään hätää ja sen saa vielä takaisinkin, niin silti sydäntä raastaa jättää oma kissa toisen huostaan. En ole pitkään aikaan joutunut ottamaan nukahtamislääkkeitä, mutta viime yönä oli pakko; oli niin levoton ja tyhjä olo, kun Siiri ei ollut omalla paikallaan sängyn jalkopäässä.
Kotiin jääneet kissat ovat tietysti ihan ihmeissään. Arha juoksee edelleen, mutta kollia ei kiinnosta sen vertaa, että kävisi edes verkko-ovella katsomassa. Se kulkee vaan ympäriinsä, nuuskii ja ihmettelee ja käy aina välillä kysymässä kummastuneella äänellä "Mau?". Muru käy verkko-ovella huutelemassa Siiriä ja märmättää sitten minulle, kun ei saa vastausta. Ja pikkukissa piippaa oven takana (siis silloin kun ei kurise hormonihurmassaan), kun mamma on hävinnyt.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
