Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu|Kesäkuu|Heinäkuu|Elokuu
01.06.2008
Siiri on aloitellut pesänrakennuspuuhia, tällä kertaa ihan oikeaan paikkaan eli synnytyshäkkiin. Minun kannaltani se tosin tarkoittaa sitä, että saan pedata häkin uudestaan muutaman kerran päivässä. Siirin mielestä kun alusten alla olisi selvästi parempi kuin niiden päällä. Muuten se on tosi rauhallinen eikä näytä pienintäkään merkkiä siitä, että kohta on pennut tulossa.
02.06.2008
Taas on aika tarkistaa, onko kaikki tarvittava hankittu synnytystä varten vai pitäisikö vielä lähteä shoppailemaan:
digitaalivaaka - on
synnytyspesä - on ja se näyttää kelpaavan Siirille oikein hyvin kaivamisesta päätellen
pesään alusia - on, kroonikkovaipat vaan pitää vielä laittaa sinne jossain välissä. En laittanut niitä nyt, kun Arha järsii niitä
pyyhkeitä - on
talouspaperia - on
desinfiointiainetta - on Septidineä, mutta pitäisi kai ostaa lisää
Betadinea, lankaa ja topseja napanuoriin - ei ole. Topseja ja hammaslankaa on kyllä, niillä selvittiin viime vuonnakin
kello, kynä ja paperia - kännykässä on kello
roskapussi - on
sakset - on
lämpöpatja - tuskin tarvitaan, heitän sitten lämmintä vettä pulloon jos siltä näyttää
kissanmaidonvastiketta & syöttövälineet - ei ole, kai? Pitää kaivaa kaapista ja ostaa tarvittaessa
ELL:n numero - on
kamera - on, pitää vaan muistaa ladata akku ettei käy vanhanaikaiset
Nutriplussaa ja/tai A/D:tä Siirille - on ja ainakin A/D kelpaa taas jostain kumman syystä
Tarvii siis tarkistaa se vastike ja Septidinen määrä. Käsidesin sijainti on myös arvoitus; Hygisoft on näyttelykassissa ja LV eteisessä, mutta se varsinainen on jossain jemma-nimisessä paikassa...
Kukahan kertoisi minulle mikä idea on siinä, että vesikuppia pitää aina kaivaa ennen kuin siitä voi juoda? Ja jos juo ämpäristä, ei voi juoda tavallisesti vaan vesi pitää lipittää käpälästä? Juomakupista voi juoda tavallisesti, edellyttäen tietysti, että vettä on ensin kaivanut pari minuuttia. Kaivuu, ravistus, uudelleen kaivuu, yäk mun tassu kastuu!!!, kaivuu... lips lips. Vaikeeta tuntuu olevan tuo kollin elo.
Sivun alkuun
04.06.2008
Vilkaisu Siirin hännän alle kertoo, että ilmeisesti pientä vuodon tapaista on tullut (karvat vähän klimpissä) tai sitten muuten vaan on pesty vähän perusteellisemmin. Tosin vilkaisu vähän ylemmäs hännän alle poistaa kyllä tuon jälkimmäisen mahdollisuuden, pitäisi varmaan pistää katti peppupesulle...
Teoriassa 63 päivää täynnä tänään. Ongelmahan tässä on se, ettei kollinomistaja pystynyt sanomaan varmasti, mikä oli ensimmäinen astumispäivä. Hiukan arvailulla siis mennään, pahimmillaan/parhaimmillaan tänään voisi olla jopa 65. tiineysvuorokausi tai ehkä vasta 62., koska silloin ne oli ainakin nähty hommissa. Siiri on kuitenkin ihan rauhallinen, syö hyvin eikä tunnu sen kummemmin stressaavan mistään eikä muutenkaan näytä merkkejä siitä, että ajattelisi synnyttävänsä ne ipanat esimerkiksi tänään. Viime vuonna sillä laskeutui maito näihin aikoihin, mutta nyt ei ole mitään merkkiä siitäkään.
Myöhemmin...
Se niistä teorioista. Sillä välin kun olin tallilla, Siiri oli pyöräyttänyt yhden pennun ihmisten ilmoille. Fiksuna kissana ihan oikeaan paikkaan eli pentuhäkkiin, ja pentu oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hoidettu. Painoa pienellä kilpparitytöllä oli vaivaiset 92 grammaa, mutta asennetta sitäkin enemmän. Seuraava, myöskin kilpparityttö, syntyi 20:26 ja painoi 113 g. Sen jälkeen siirryttiinkin poikiin, joita tuli 20:53 (sininen, 121g), 21:47 (ruskea, 126g) ja 22:25 (sininen, 139g). Kaikilla pennuilla on valkoista ja toisena syntynyttä kilpparia lukuunottamatta ne näyttävät tabbyilta; se kilppari on luultavasti tiikeri. Kaikilla pennuilla on erinomaisen pitkä pää ja pojat ovat aikamoisia hämähäkkimiehiä ylipitkine raajoineen. Pentujen painosta voisi kyllä tehdä johtopäätöksiä pitkittyneestä astutuksesta, viimeisellä pennulla oli lisäksi aika mielenkiintoisen värinen lapsivesi.
05.06.2008
Kahta pentua lukuunottamatta ne nähtävästi osaavat imeä ihan sujuvasti, koska painot ovat nousseet ihan hyvin jo eilisillasta. Toinen sininen mietityttää, se haukkoo kummallisesti henkeä välillä, ihan kuin se läähättäisi. Myös Siiri mietityttää, se on kyllä syönyt ja juonut, mutta laatikolla se ei ole käynyt ja se murisee, mikä ei lainkaan kuulu sen tapoihin. Se myös "röyhtäilee" ja on välillä sen näköinen, että voisi yrjötä justiinsa, mutta mitään ei tapahdu. Sinänsä röyhtäilyssä ei olisi mitään kummallista, viisi istukkaa ja purkillinen A/D:tä pistää taatusti pakkiin vauhtia, mutta mutta... Sen maha tuntuu kuitenkin ihan normaalilta, eikä pitäisi olla ipanoita enempää (kuuluisia viimeisiä sanoja, kuten viime vuodesta muistamme). Täytyy seurailla ja soitella Serbanille, jos homma ei etene mihinkään päin.
Arha saa minulta hermot menemään. Se kun on nyt sitä mieltä, että hänkin on pentu ja hänenkin pitää päästä imemään - ei käy! Siirin mielestä se olisi ihan ok ja se on tyytyväinen, kun Arhakin on pentuhäkissä, mutta minulla hajoaa pää siihen vahtimiseen. Keksinkin tässä yön pimeinä tunteina kohtuullisen väliaikaisratkaisun; Arhalla kun on valjaat päällä sen sukkapuvun takia, niin nappasin sen flexiin kiinni lyhyeen piuhaan, jolloin se pysyy häkin toisessa päässä eikä pääse imemään. Se on hirmu kiinnostunut pennuista ja koittaa välillä hoitaa niitä, joskin intoa on ehkä enemmän kuin taitoa.
Noitten poikien kuviosta on kyllä vaikea sanoa mitään. Toinen sininen on selvästi raidallinen ja väittäisin sitä tabbyksi, mutta toinen voisi olla jopa kuvioton. Ainakaan minä en näe siinä mitään järkevää kuviota.
Sivun alkuun
07.06.2008
Kissanelkeitä on jo pienillä kissoilla, haukottelevat ja osaavat jo sähähdellä lupaavasti. Kiljuminen sujuu kuitenkin parhaiten (varsinkin Bernillalta) ja aikamoisella volyymilla. Ne ovat saaneet kaikki painoa ihan kivasti, vaikka Siirin syömiset ovat edelleen hiukan kyseenalaista sorttia. Lisäksi unohdin ostaa A/D:tä eilen, joten olen nyt sitten puoliväkisin tunkenut Siirille lihaa kurkusta alas, että se söisi edes jotain. Nutriplussaa se syö onneksi suoraan tuubista. Kai tämä lämpö tekee osansa ja Arha osansa tässä "syömishäiriössä"...
Itsellä on jotenkin mennyt kalenteri ihan sekaisin pentujen syntymän jälkeen. Nukkuminen on aika katkonaista, kun jokaiseen vinkaisuun herää itsekin ja muutenkin jotenkin ei vaan saa rytmistä kiinni. Tänään pohdiskelin ihan tosissani, että mikähän viikonpäivä tänään mahtaa olla. Päädyin hetken mietiskelyn jälkeen lauantaihin (onhan tänään lauantai, kai??)...
08.06.2008
Äärilaidasta toiseen... Siirillä oli heti synnytyksen jälkeen maha aivan ummessa, otsasuonet pullistellen se sai väännettyä pari perskarvoihin juuttuvaa tervakikkaretta ulos. Jotta homma helpottuisi, mamma sai vähän parafiiniöljyä ja kas, kyllä paska lentää! Syöminen ei kyllä edelleenkään ole edistynyt mitenkään järin järkevästi vaikka onkin vähän parantunut. Tuntuu, että ollaan taas kohta tutussa rytmissä: anna ruokaa, lapioi jätöksiä, anna ruokaa, lapioi jätöksiä... Kunhan nuo kersat kasvavat, juuri muuta ei ehdikään tekemään.
11.06.2008
Siiri näyttäisi saaneen ruokahalunsa takaisin ja syö nyt suunnilleen siten, kuin imettävän naaraan pitäisikin. Pennuilla nousee paino tasaisesti, joten maitoa ilmeisesti riittää ihan hyvin. Arha on hirmu pettynyt, kun pennut eivät tule imemään, vaikka kuinka kellisi selällään. Onneksi tuskaa voi vähän helpottaa hoitamalla niitä muuten ja Siiri jättääkin usein Arhan vahtimaan ipanoita kun menee itse syömään tai muuten vaan tutkailemaan maailmaa. Täytyy koittaa saada niistä 1-viikkoiskuvat tänään, voi olla kyllä aikamoinen operaatio taas.
Siiri pääsi parturiin, kun massukarvat olivat takkuuntuneet aika tehokkaasti nisien ympärillä. Yksi nisä oli oikean karvarinkulan ympäröimä ja lähes peitossa; ihme, jos siitä on joku kyennyt imemään mitään. Viime vuonna ei tullut mitään tällaista, ehkä mammalla on vaan tuuheampi turkki tänä vuonna. Hyvin se antoi leikellä, kun varovasti napsittiin kynsisaksilla pieniä takkuja irti.
Sivun alkuun
12.06.2008
Hehee! Muru oli hyvä eilen illalla. Katselin Subilta ensin Simpsonit ja vaihdoin Maikkarille CSI:tä varten. Muru istuskeli vieressäni seurustelemassa, mutta heti, kun ruutuun ilmestyi Mika Saukkonen, kissa loikkasi lattialle, kipitti telkkarin eteen ja iski käpälänsä ruudulle. Siinä se kökötti, kunnes mainokset alkoivat, jolloin se tuli taas takaisin viereeni. Taisi olla Murun mielestä komea mies...
Babarilla alkaa näemmä pikkuhiljaa silmät aueta, vähän ovat raollaan sisänurkista. Myös Brimalla on havaittavissa jotain pientä avautumista. Tytöillä vielä kummallakin tiukasti kiinni, samoin Boriksella, jonka syöminen on tänään ollut luvattoman heikkoa. Siiri onneksi syö nyt kuten kuuluukin.
14.06.2008
Pienet ja isommatkin karvanaamat pääsivät tänään toimimaan terapiakissoina yhdelle Espanjan bussiturman uhrille. On hienoa katsoa, kuinka eläin vaistoaa, ettei ihmisellä ole kaikki ihan kunnossa ja kuinka se toimii sitten kuten hoitaessaan kaverikissaansa. Murukin tuli ihan vapaaehtoisesti tutustumaan ja istui pitkät ajat sylissä, vaikkei varsinainen sylikissa olekaan.
17.06.2008
Toivotonta kissakuvaamista. Tarkentaminen on lähes mahdotonta, kun pennut eivät pysy yhtään paikallaan. Babarista tuli alustava varaus, joten voipi olla, että katti lähtee Keski-Suomeen. Pieni ylläri oli myös, että Espanjasta otettiin yhteyttä ja tarjottiin kissaa. Ihan hyvä muuten, mutta en ota hopeakissoja enkä mitään kissaa nyt, kun on talo täynnä pentuja eikä voi tietää, jääkö niistä joku kotiin. Tein huvikseni vastatarjouksen, ainahan sitä voi kokeilla, josko toinen tarttuisi ideaan.
Pennuilla on melkein jo silmät auki, Brima ei tosin pidä asian kanssa sen kummempaa kiirettä. Ne näyttävät tällä hetkellä koko sakki ihan scottish foldeilta luppakorvineen. Babarin turkki on ihan erilainen kuin muilla, se on jotenkin tiiviimpi ja erituntuinen. Muilla on ikään kuin päällyskarva ilman alusvillaa ja tällä on toisin päin.
Sivun alkuun
19.06.2008
Babarin varausmaksu napsahti tilille, joten se muuttaa elokuun lopussa Keski-Suomeen. Laitoin astutustodistuksen ja Arhan Tallinnan ilmoittautumisen postiin. Täytyy ruveta selvittämään kissaystävällistä hotellia ja laivayhteyksiä elokuulle; tarkoitus on lähteä pe-iltana ja tulla takaisin lauantaina.
Pentuhäkistä kuuluu pientä kehräyksen tapaista aina välillä. Vähän on vielä tekniikka hakusessa, mutta kyllä se siitä treenaamalla kehittyy. Pojat alkavat jo ottaa käpäliä alleen, tytöillä ei ihan homma suju. Babar jo muksahti kertaalleen häkistä ulos, kun ahneuksissaan roikkui Siirin nisässä ja tipahti sitten. Hirmuinen mauku ja Siiri vaan katsoi, että pitäiskö mun muka tehdä jotain? Ei elettäkään, että olisi nostanut sen takaisin häkkiin - sehän on selvästikin mamman hommaa. Mammathan ovat tietenkin sitä varten, että ne kantavat ruokaa selkä vääränä (on taas tullut selväksi, että imettävä emo tosiaankin Syö), lapioivat kilotolkulla paskaa laatikoista ja pelastavat pentuja, kun emoa ei huvita.
23.06.2008
Kävin sitten ostamassa uuden laturin sen Arhan syömän tilalle. Arhahan siis järsi puhelimen laturin johdon irtipoikki ennen juhannusta. Onneksi on autossa laturi, niin pärjäsin juhannuksen yli sillä, kun vanhat eivät käy tähän uuteen luuriin. Mikähän siinä on, että kaikki tuollaiset ohuemmat johdot, kuten kelloradion antenni (Siiri) tai kotiteatterin kaiuttimien johdot (Siiri, Arha), pitää pureksia poikki? Sitten kun johdon paksuus on samaa luokkaa kuin hiiressä, niin ei (onneksi) kiinnosta. Edellisissäkin latureissa on johdoissa hampaanjälkiä, mutta ne toimivat silti ihan mainiosti, vaikka toinen on melkein irtipoikki yhdestä kohtaa. Toista se oli Karjalassa, siellä tehtiin kissankestäviä piuhoja...
26.06.2008
Ei mene kyllä enää kovin kauan, kun ipanat lähtevät häkistä liikenteeseen. Ne alkavat jo itse putsata turkkiaan, tulevat uteliaina häkin oviaukolle kurkkimaan, kun sinne menee ja harrastavat pentupainia. Hauskan näköistä, kun ne tosissaan "purevat" toista korvasta tai mistä nyt kiinni saavatkaan, vaikkei kunnon hampaitakaan ole vielä. Brimakin vaaniskeli eilen häkistä kurkkinutta Babaria ja banzaiiii, hirmuinen hyökkäys toisen niskaan kiinni. Ehkä niistä vielä kasvaa kissoja...
Lueskelin eilen Lindellin kokoamia lasten sanomisia ja Hans Petter 7 vee totesi osuvasti, että ihmisten ja eläinten ero on siinä, että eläimillä on käytös. Olen tässä jo muutaman päivän pohtinut ihmisluonteen ihmeellisyyttä ja todennut, että jos on tällaisia "ystäviä", ei tosiaan pahemmin vihamiehiä kaipaa. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin 5-vuotiaat tai hormonimyrskyssä tappelevat teinit. Itse pitäisi aina ymmärtää, pitää yhteyttä, jaksaa unohtaa ja antaa anteeksi. Jos erehdyt tekemään pienenkin virheen, siitä seuraa viikkokausien mökötys ja mykkäkoulu (ei vastata soittoihin, sähköposteihin tai mihinkään) siitäkin huolimatta, että olet reilusti myöntänyt virheesi ja pyytänyt anteeksi. Kun tämmöisestä käytöksestä alkaa väkisinkin oma pipo kiristää, niin se on virhe - kyllähän sillä toisella osapuolella on selvästikin oikeus kiukutella pikkuasioista vaikka itselläsi ei vastaavaa oikeutta tietenkään ole. Mihin on jäänyt vanha kunnon "asiat tappelevat, eivät ihmiset"? Miksi ristiriitatilanteissa homma käännetään niin, että kyse on henkilökohtaisuuksista vaikka kyse on vain jostain yksittäisestä asiasta, joka ei välttämättä liity henkilöön mitenkään? Mihin on kadonnut kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja miettiä miltä siitä toisesta ehkä tuntuu? Tai kyky katsoa välillä jonnekin muualle kuin omaan napaan?
Välillä tuntuu siltä, että pitäisi varmaan muuttaa erakoksi Himalajalle, niin ei tarvitsisi miettiä tämmöisiä. Eikä sitä, kuinka kauan ihminen jaksaa jokseenkin toispuoleisia "ystävyyssuhteita", joissa aina pitää itse olla se joustava ja yhteyttä pitävä osapuoli. Ehkä olen vaan liian kiltti ja herkkä, kun viitsin pahoittaa mieleni toisten ajattelemattomasta(??) käytöksestä.
Sivun alkuun
27.06.2008
Eilen harjoiteltiin pentujen kanssa kynsien leikkuuta. Brimalta ja Borikselta homma sujui näppärästi, muiltakin ne saatiin leikattua pienen kiljumisen ja kiemurtelun säestyksellä. Eivätpä ainakaan jää nyt joka paikkaan kiinni niistä koukuistaan. Ulkomaailma kiinnostaa niitä selvästi, mutta vielä ne eivät ole uskaltautuneet häkistä ulos. Babar varsinkin roikkuilee häkin oviaukolla, mutta ei vielä ole lähtenyt kokeilemaan, miten sieltä pääsisi pois.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
