Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu|Kesäkuu|Heinäkuu|Elokuu
2.6.2007
Siirin paino aamulla 4.5kg, muuten ei mitään merkittävää. Imuroin auton ja raahasin pihakalusteet ulos. Olin juuri syömässä, kun klo 15.40 kuului tiukka miukaisu, joka sai Meilinkin sinkoamaan umpiunesta olohuoneen raapimapuusta verkko-ovelle. Pakotin Siirin häkkiin, jonne se ei millään olisi halunnut jäädä; syli olisi selvästi ollut parempi, mutten nyt ihan välttämättä halua toimia kissan synnytysalustana. Käytännössä istuin siis häkin vieressä pitämässä Siiriä tassusta kiinni, jo puolen metrin muutos minun sijainnissani sai aikaan hätääntynyttä maukumista.
klo 15.43: Kehräystä ja murina.
klo 15.52: Siiri ponnistaa selvästi.
klo 16.15: Eka pentu ulos. Ruskeatiikeri/valkoinen, minun mielestäni tyttö ja elopainoa 110 g.
klo 16.42: Toka pentu ulos. Mustavalkoinen, minun mielestäni poika (prkl, olisinpa väärässä - tämä olisi täydellisen värinen!) ja elopainoa 109 g.
klo 18: Selvästikin nyt pidetään taukoa. Minusta massussa tuntuu vielä liikettä ja ultrankin mukaan siellä pitäisi olla vielä ainakin yksi, joskin onhan sekin kai teoriassa mahdollista, että se on ultraamisen jälkeen jotenkin saanut sikiöitä pois.
klo 18.29: Kolmas pentu ulos. Ruskeatiikeri/valkoinen, minun mielestäni poika (kiljuu ja kiemurtelee) ja elopainoa 112 g.
klo 19.42: Sujuvasti menee NutriPlussaa suoraan tuubista, vaikka kyseinen mönjä kuuluu normaalisti inhokkilistalle.
klo 20.03: Sujuvasti menee näemmä myös Hill'sin A/D:tä, vaikka sekin kuuluu normaalisti inhokkilistalle. Siiri murisee, joko lautaselle tai muuten vaan. Kun lautasen ottaa pois, se alkaa kehrätä eli halunnee suojella pentujaan. Ihan vapaasti, kunhan minulla on niihin käpälöintioikeus.
Tarvinnee hakea apteekista lisää noita kroonikkoalusia, niin voi vaihtaa sitten, jos Siirillä on enemmänkin jälkivuotoa (ei pitäisi, mutta mistäs sitä tietää). Sitä paitsi pentujen kynnet (jotka ovat muuten tosi huimat!) eivät jää siihen kiinni.
3.6.2007
YLLÄRI! Ajattelin vielä tarkistaa pentujen sukupuolet ennen kuin lisään ne listoille ja kun menin pentuhäkille ja otin pennun käteen, Siiri murisi. Sitten kuului poks ja neljäs pentu tuli takakäpälät edellä maailmaan klo 20.20, yli vuorokausi edellisestä pennusta. Jouduin nostamaan muut pennut kuumavesipullon kanssa häkin toiseen päähän ja tunkemaan pennun Siirin etukäpälien väliin, ennen kuin se rupesi nuolemaan sitä. Muutenkin tämä tapaus on aika onneton, painoa on kyllä 117g, mutta hengitys kuulostaa tukkoiselta ("ravistelukaan" ei auttanut) eikä se osaa imeä. Saapa nähdä, tuleeko siitä eläjää lainkaan; tällä hetkellä sanoisin, että ei. Sääli sinänsä, ihan kivannäköinen mustavalkoinen tyttö.
Sivun alkuun
5.6.2007
Siirillä on maha ihan kuralla. Taisi olla liikaa se viimeinen istukka, mutta minkäs teet, kun väliinkään et ehdi... Heräsin aamulla viideltä kissan piereskelyyn (kiva tapa herätä ;) ) ja totesinkin sitten saman tien, että Inupektia peliin. Ehkä sen maha tuosta rauhoittuu. Ruoka meni nyt rajoitukseen sikäli, että raksubaari on auki, mutta märkäruokalinjastossa on tarjolla vain Almoa Calfosumilla höystettynä. Siinä ei ainakaan pitäisi olla mitään ylimääräistä, mikä ärsyttäisi mahaa. Toisaalta se on kyllä voinut mennä kuralle siitä uudesta ruoastakin. Walthamilta on tullut uusi A/D:tä vastaava ruoka Recovery ja kun A/D oli loppu, ostin sitä.
Ovat nuo penskat kyllä ihania. Voisin istua tunteja vain katsomassa niitä, vaikka eiväthän ne edes tee juuri muuta kuin syövät ja nukkuvat. Tosi rauhallista porukkaa ne tuntuvat olevan, ei mitään turhia vikinöitä tai vinkunoita. Ja antavat käsitellä itseään hyvin; eivät sanoneet mitään (eikä sanonut Siirikään, ihme) edes siitä, kun siskoni - siis ihan vieras ihminen - piteli niitä kädessään. Tilanne varmaan muuttuu kun ne saavat silmänsä auki ja näkevätkin jotain.
Naureskelin eilen Armille, kun se haukotteli kuin krokotiili - ajattelin jo, että leuathan sillä menee sijoiltaan tuolla menolla. Tänä aamuna Armilla ja Arhalla oli "hirmuinen" tappelu nisästä: Arha oli jo ollut siinä hetken syömässä, kun Armi päätti, että se on mun, mee pois! Kumpikin vinkuu ja raapii toista kaikilla neljällä tassulla ja Arha roikkuu samalla nisässä kiinni. Himpun verran hymyilytti siinä vaiheessa, vaikka kävi kyllä mielessä sekin, että sitten kun silmät aukeavat, niin tuo ei ole hyvä juttu, jos ne sattuvat osumaan niillä petokynsillään toisen silmiin.
7.6.2007
Heräsin vartin yli kuusi Arskan aivasteluun ja punnittaessa se tuhisi vähän tukkoisen oloisesti. Toivottavasti siihen ei ole iskenyt mikään pöpö. Nimenomaan Arska ja Arha kun olivat syntyessään molemmat vähän tukkoisen oloisia; jos keuhkoihin on jäänyt silloin jotain nestettä, niin se voi olla menoa noitten kahden osalta. Täytyy vähän seurata tilannetta.
Sivun alkuun
8.6.2007
Huh, SuperVirallisten Kissanristiäisten valmistelu on aika rankkaa hommaa. Pikkukattuksistakin olisi kuvia, mutten jaksa vääntää niitä nyt ja huomenna niitä tulee kuitenkin lisää. Täytyy sunnuntaina keskittyä siihen puoleen.
Armi oli tänä aamuna jo gramman yli kahden sadan ja Arhakin on ottanut pojat kiinni vuorokauden aikavajeesta huolimatta (ahne pikkukissa, hahaa). Ihan kivasti näyttää painoa kertyvän, toivottavasti jatkavat samaan malliin.
9.6.2007
Tänään siis vietettiin SuperVirallisia Kissanristiäisiä (kuvat galleriassa). Siskoni toimi "pappina" ja kehitteli hauskat toivotukset pennuille samalla kun risti ne. Kastemaljana oli luonnollisestikin kissakuppi. Sapuska oli hyvää ja sitä oli riittävästi jälleen kerran - koskakohan sitä oppisi, ettei kymmenelle ihmiselle tarvitse välttämättä tehdä sapuskaa niin jumalattoman paljon. Toinen voileipäkakku oli itsellenikin yllätys, että se onnistui niin hyvin, koska kehittelin reseptin omasta päästäni, kun en löytänyt mitään tarpeeksi mielenkiintoista valmista reseptiä.
Ipanat ja Siiri suhtautuivat rauhallisesti väenpaljouteen ja käpistelyyn. Välillä tuli pientä vinkunaa ja iltapunnituksessa huomasi, etteivät pennut olleet ehtineet syödä normaalisti päivän aikana, mutta eivätköhän ne ota vahingon takaisin aika pian. Se on hyvä, että pennut ovat jo tässä vaiheessa näin käsiteltäviä; voisin kuvitella, että niistä kasvaa vielä luonteensa puolesta kivoja kissoja.
Päästin illalla Murun ja Meilin käväisemään makuuhuoneeseen ihan vaan uteliaisuuttani. Muru kiersi huoneen, tassutteli häkille ja nuuski pentuja. Ulos mennessään se murisi Siirille oikein huolella, mutta pennuille ei siis sanonut mitään. Meili kävi nuuskimassa pennut ja kun yksi liikahti, se perääntyi ja sähisi - kauheita vaarallisia pikkuhirviöitä häkki täynnä, hui!
10.6.2007
Taisi ottaa voimille tuo eilinen koko kissalaumalle, kaikki makaavat raatoina kuka missäkin eikä mitään normaalia aktiviteetia jaksa harrastaa. Meili ja Siiri kurnivat aamulla toisilleen sellaista ihmeellistä korkeaa krrkrr-ääntä. Melkein tulee kiima mieleen, mutta ainakaan toistaiseksi Siiri ei näytä mitään merkkejä siihen. Muru murisee nyt myös Meilille, mutta suostuu kuitenkin syömään samalta lautaselta ja nukkumaan sen vieressä. Saapa nähdä, miten lauman sisäiset suhteet asettuvat nyt...
Pentujen kuvaaminen on vaikeaa, kun ne kääntävät koko ajan päänsä pois. Ja jos se on vaikeaa nyt, se on varmaan myöhemmin lähes mahdotonta, kun ne alkavat liikkua kunnolla...
Sivun alkuun
11.6.2007
Hirveä näyttelyhinku, vaan kun ei ole yhtään näyttelykelpoista kissaa tällä hetkellä... Katselin jo syksyn tulevia näyttelyitä ja mietin, josko ilmoittautuisin Riikaan syyskuun alussa. Silloin pääsisin Kuopioon sitä seuraavana viikonloppuna. Koska jos lähdenkin Pietariin, se on Kuopion kanssa päällekkäin. Hitsi kun tietäisi, missä kunnossa nuo isot kissat ovat syksyllä - jos Siiri näyttää edelleenkin ihan kujakatilta, sen kanssa on turha lähteä yhtään mihinkään. Ja johonkin ulkomaille on pakko mennä, koska kotimaan sertit on kummallakin täynnä.
12.6.2007
Armilla alkoivat eilen silmät aueta ja Armaskin koitti aamulla vähän kurkistella toisella silmällään. Ne ovat oppineet kehräämään, vaikkakin se ei nyt ihan kuulosta oikealta vielä. Ne osaavat jo venytelläkin ihan oikean kissan tavoin, ensin selälleen ja siitä sitten veeeenyyyy.
Mietin noitten tikrujen rekisteröintiä, kun niillä on selvät täplät mahan alla, että saisikohan ne väännettyä jotenkin täplätikruiksi. Muutenhan sillä ei ole mitään väliä, mutta tarkkasilmäinen tuomari saattaa näyttelyssä märistä siitä. No, ehkä pistän ne vain tikruiksi ja muutetaan sitten jälkeenpäin jos siltä näyttää.
14.6.2007
Arskakin alkaa pikkuhiljaa avata toista silmäänsä, toinen on vielä tiukasti kiinni. Kaikilla muilla onkin jo silmät suurin piirtein auki. Pennut suhtautuvat edelleen ihan rauhallisesti käsittelyyn, paitsi Arha, joka tykkää kiljua kovaan ääneen. Se on käsissä ihan iisisti, ei rimpuile eikä raavi, mutta huutaa kuin hyeena. Muut vaan katselevat rauhassa, että mikäs juttu tämä nyt oikein on ja koittavat ehkä vähän mönkiä eteenpäin. Hirmuiset petokynnet niillä on kaikilla; kohta on harkittava niitten lyhentämistä, kun vaan keksisi, miten se tapahtuu - normaalit kissan kynsisakset ovat niille ihan liian isot.
17.6.2007
Menee hermot tuon Meilin kanssa, jatkuvaa huutamista. Mau siellä ja mau täällä ja mikään ei auta. Kohta varmaan vien sen lekuriin tutkittavaksi, onko se jostain kipeä, kun ulvoo tuolla lailla. Ja sitten kun se ei huuda, se tekee tuhojaan (hei hei vaan taas yhdet avokkaat) tai tappelee Murun kanssa. Toissa yönä niillä oli ihan järkyttävä tappelu; ajattelin jo, että ne tappavat toisensa. Murinaa, sähinää, kiljuntaa, sylkemistä, huitomista ja päätöntä juoksemista...
Siirillä on taas maha sekaisin. Se oli jo tässä välissä ihan hyvä, mutta taas ollaan kuralla. Ja se haju, voi elämän kevät! Eiväthän ne kissanjätökset muutenkaan ruusulle tuoksu, mutta synnytyksen jälkeen Siirin tuotokset ovat alkaneet haista Tosi Pahalle. Pakko yölläkin nousta siivoamaan loota jos se siellä käy, koska ei vaan pysty nukkumaan siinä hajussa - se tappaa talossa ja puutarhassa. Ehkä sen voisi patentoida: "Karkota kutsumattomat vieraat ympäristöstäsi, hanki haiseva kissa!"
Leikin Armin kanssa eilettäin pitkän aikaa. Suuri ja vaarallinen metsästäjä kölli selällään pentulootassa ja rapsuttelin sitä massusta kun se toimeliaasti koitti pyydystää sormeani pienillä käpälillään - ihan selvät kissan otteet sillä on jo, vaikka se onkin niin pieni vielä. Armaksella alkaa kävely luonnistua, sillä ihan selvästi takapää kantaa paremmin kuin muilla. Nuo kaksi ovat muutenkin selvästi uteliaampia kuin Arska ja Arha. Koko porukka tykkää selvästi silittelystä; syliin ei ainakaan vielä ole hirveää hinkua, joskin Arha on ainoa, joka edelleen nostaa siitä mekkalan.
Sivun alkuun
18.6.2007
Loistava päivä, jälleen kerran. Kolli tai Muru yrjösi keittiön pöydälle ja pöytäliinalle, Siirillä todettiin eosinofiilinen granulooma (luultavasti stressiperäinen tai allergiaa tai molempia) ja pennut onnistuivat sotkemaan Mirrixit myös minun vaatteisiini. Mitähän tähän vielä saataisiin, että tulisi vieläkin parempi päivä...
19.6.2007
Felina vahvisti, että kortisoni on ainoa hoito granuloomaan. Samalla kuitenkin todettiin, ettei sitä voi oikeasti diagnosoida ilman koepalaa ja että ennen kortisonia pitäisi kokeilla jokin pentuystävällinen antibiootti, jotta voitaisiin sulkea bakteeritulehdukset pois. Kortisoniahan ei missään tapauksessa voi antaa niin kauan kun pennut imevät eikä se käy Siirille muutenkaan ainakaan piikkeinä. Soitin tutulle homeopaatille ja hain Siirille 6 kpl jotain mitäliepillereitä, joista tuskin on mitään apua, mutta onpahan sitten kokeiltu sekin (ja voidaan vahvistaa, ettei se hömppä toimi - en ainakaan usko ennen kuin näen).
Siirillä ja pennuilla oli tänään "hei me syödään"-päivä: Siiri vetäisi ensin 140g Almon tonnikalaa, sitten reilut 100g naudanlihaa, saman verran possunkylkeä ja raksut päälle ja vinkui silti, että kun ei edes ruokaa saa. Penskoista huonoinkin otti 17 grammaa lisää ja muut vielä enemmän, kun plussaus on ollut yleensä luokkaa 10-12g. No, se on hyvä, että ruoka maistuu.
Penskat osaavat nyt istua jotenkuten ja kävelykin alkaa luonnistua. Ne vaan tuppaavat jäämään kynsistään kiinni joka paikkaan eli kai se on kohta otettava homma ihan tosissaan ja ruvettava napsimaan niitä lyhyemmiksi. Pikkukissat osaavat myös todistettavasti piereksiä, hyi helvata... Ja tappelukin luonnistuu; säälittäviä kaverin puremisyrityksiä (paha purra kun ei ole kunnon hampaita vaan pikku nysänalut) ja huitomista ja kulmien rypistelyä.
20.6.2007
Hoh, aika vaan menee, kun joku vielä kertoisi, että mihin... Kuudelta aamulla liikenteeseen, pikavisiitti iltapäivällä kotona ja ysin pintaan taas himaan. Onneksi on ensi viikolla paremmin aikaa olla kotona ja seurustella ipanoitten kanssa. Tänäänkin kyllä otettiin pienet loikoilu- ja rapsutusharjoitukset niitten kanssa. Edelleen on kummallista, että Arha jaksaa kiljua, kun muut eivät sano mitään tai korkeintaan vähän vinkaisevat.
23.6.2007
Eka kerta, kun pennulla paino tippuu. Arhalla oli painoa iltapunnituksessa kaksi grammaa vähemmän kuin aamulla. Tuon kokoisella pennulla kaksi grammaa sinne tai tänne on ihan sama ja edellisestä illasta oli kuitenkin tullut se kymmenen grammaa lisää. Ja voi olla ihan vaakavikakin; nyt kun ne liikkuvat enemmän, joutuu välillä kyttäämään oikein urakalla, mitä se vaaka oikein näyttää. 420 eiku 425 eiku 418 eiku 420 sittenkin eiku...
24.6.2007
Ei varmaan kestä enää kauaa, kun ne lähtevät tutkimaan maailmaa sieltä häkistä. Pojat roikkuvat jo nyt oviaukolla sen näköisinä, että menisinkö vai en. Kävely on vielä vähän horjuvaa, mutta paranee päivä päivältä. Kokeilin myös huvikseni, mitä ne tykkäävät oikeasta sapuskasta. Annoin Siirille Hill'sin Kitteniä ja samalla tyrkkäsin joka pennulle sormella vähän makua nenään. Arha oli ainoa, joka jollain lailla tajusi, mistä oli kyse ja lipoi kuononsa oikein huolella läpi. Muilla oli kieltämättä jokseenkin näkemisen arvoiset ilmeet, joten ehkä ne eivät ihan vielä ole valmiita kiinteälle ravinnolle. Pikkuhiljaa kuitenkin...
Sivun alkuun
26.6.2007
Minä alan epäillä näköäni, mutta minun mielestäni Arhalla on ihan selvät raidat. Sillä on M-kuvio otsassa, viirut silmäkulmissa ja tassuissa ja hännässä raidat ja kuonossa punertavaa väriä, joka voisi olla ruskeaa. Se ei ole samalla lailla selkeä tiikeri kuin Armi ja Arska, mutta se ei myöskään ole puhdas mustavalkoinen kuten Armas. SRK:n papereihin se menee nyt mustavalkoisena, mutta ei se kyllä ole sitä. Tai sitten se on huono mustavalkoinen ja vielä huonompi tiikeri - ei ole kyllä mitään epäilystä siitä, mitä se kantaa. Epäilyttävä kummajainen, pitäisiköhän sittenkin jättää Armi itselle, siitä ainakin tietää, mitä se on... Taitaa mennä värintarkastukseen ekassa näyttelyssään.
28.6.2007
Ipanoilla alkaa liikkuminen vakautua, paitsi parketilla ne ovat kuin Bambi jäällä. Oikea ruoka ei vielä kiinnosta niin paljon, että sitä viitsisi maistaa; tarkkaan kuitenkin seurataan, kun Siiri syö. No, jatkan sitkeästi sapuskan tarjoamista (Siirihän sen syö pois), niin kyllä ne jossain vaiheessa alkavat syödä. Häkistä ei myöskään vapaaehtoisesti vielä lähdetä pois, oviaukolla käydään kyllä kurkkimassa ja pureksitaan pahveja ja roikutaan korkeammissa reunapahveissa, mutta ulos asti ei ihan vielä uskalla mennä. Lattialla möngerretään ja ihmetellään, kunhan vaan joku nostaa häkistä pois - takaisin sinne osataan kyllä kiivetä. Siiri ei tajua lainkaan, miksi ipanoitten pitäisi olla lattialla. Se kurnii hädissään ja käy nuolemassa pentuja, muttei tee elettäkään nostaakseen niitä takaisin häkkiin. Ehkä ihan hyvä niin, sen kanniskeluyritykset pentujen synnyttyä olivat jokseenkin surkuhupaisia.
29.6.2007
Sillä lailla... Meilillä on vasemmassa poskessa kaksi naarmua ja oikeassa yksi, joka alkaa ihan silmän sisänurkasta. Putsasin ne Septidinellä ja pistin Bacibactia päälle, toivottavasti eivät tulehdu. Pakkoko on kiusata Murua jatkuvasti, ei mikään ihme, että tulee turpiin - tosin näin pahasti ei ole vielä aikaisemmin tullut. Kolli on muutenkin aika levoton, kulkee ja ulvoo ja kurnuttaa eikä oikein tiedä, miten päin olisi. Feliwaysta loppui mömmöt, täytyy käydä hakemassa täyttöpullo, jos se vaikka rauhoittaisi tuon sekopään. Lähtipä sitten kerrasta kaikilta isoilta kissoilta kynnet, jopa Meililtä, jonka kanssa on ollut viime aikoina tosi vaikeaa leikellä niitä. Vielä kun saisi pennuilta ne neulat lyhennettyä.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
