Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu|Kesäkuu|Heinäkuu|Elokuu
1.8.2007
Rekisterikirjat tulivat vihdoinkin. Malli on näemmä vähän muuttunut vanhasta, enää ei ole tytöille vaaleanpunaisia ja pojille vaaleansinisiä papereita, vaan kaikilla on sama vaalea kansi. Myös sisältö on hiukan muokkaantunut; siinä missä vanhassa rekkarissa on ekalla aukeamalla selityksiä ja EMS-koodit, uudessa on selityksiä ja kasvattajatietoja sun muuta (vastaa ikään kuin vanhan rekkarin toiseksi viimeistä sivua). Keskiaukeamalla on sukutaulu kuten ennenkin ja toiseksi viimeinen sivu on varattu ell-merkinnöille. EMS-koodit on isketty takakannen sisäpuolelle. Myös kivestarkastusmerkintöihin on tullut muutos, nyt on paikat ennen ja jälkeen 6kk iän. Veriryhmätiedollekin on varattu on oma paikkansa (mikrosirutieto tulee nyt ekalle sivulle). Takakannen ulkopuoli on edelleen varattu rokotusmerkinnöille.
Kirjoittelin joutessani kirjallisia hoito-ohjeita lähteville pennuille ja vaikka omasta mielestäni kirjoitinkin vain lyhyesti, juttu venähti jotenkin mystisesti neljän A4:n mittaiseksi. Osa siitä tarinasta löytyy näiltä sivuilta, mutta suurin osa on ihan uutta juttua ja nimenomaan näihin pentuihin liittyvää. No, ehkä parempi kirjoittaa liian yksityiskohtaisesti kuin jättää kokonaan kirjoittamatta.
3.8.2007
Kertakaikkiaan loistavaa palvelua Royal Caninilta! Laitoin eilen sähköpostia RC:lle ja kyselin pentupakkausten perään, kun tein netin kautta pentupakkaustilaukset kuutisen viikkoa sitten ja niitten pitäisi tulla neljässä viikossa. Sivujen päivityksen takia tilaus oli hävinnyt bittiavaruuteen, mutta Minnie lupasi pistää pakkaukset saman tien tilaukseen ja postiin. Ja kun vielä oli pientä häikkää toimituksessa, niin soittivat RC:ltä ja kysyivät, onhan ok jos ne pakkaukset saadaan postiin vasta maanantaina. Kiitoksia, selvästikin kissani syövät jatkossakin Royal Caninin raksuja!
Sivun alkuun
4.8.2007
On se sitten kivaa omistaa kolli... Se vinkui ja märisi koko eilisen illan ja viime yön ja vihdoin mulla meni hermot ja vaihdoin sen sitten makkariin Siirin tilalle. Kohta kuului rapinaa, että päästä mut kuljetuslootaan - hyvä idea, kissa lootaan ja ovi kiinni, nuku siellä. Katinvillat, seuraava ääni olikin ppssssshhhhh ja raaps raaps, kun kollipoika päättikin kusaista kuljetuskoppiinsa. Hieno juttu, mutta kun koppi ei ole aktiivikäytössä, siellä ei ole mitään pohjalla, ei edes sanomalehteä. Seurauksena oli siis märkä ja kuselta haiseva elukka, jota ei missään tapauksessa voinut päästää kopista pois. Aamulla sitten ensi töikseni pesin kissan ja kopin ja kylppärin siinä sivussa. No, ihan hyvä harjoitus näyttelyitä ajatellen.
7.8.2007
Arha oli jotenkin onnistunut saamaan turkkiinsa kissanhiekkaa, varmaan käynyt taas läträämässä Drinkwellissä ja mennyt sen jälkeen laatikolle. Oli siis hyvä (teko)syy kaivella karsta esiin ja ruveta tekemään harjausharjoituksia. Hyvin ne antoivat harjata, Armikaan ei sanonut mitään, vaikka harjailin sen massua. Arska ei kyllä hurraata huutanut pussihousujen siistimisestä, mutta eipä pahemmin tapellut vastaankaan. Pitäisi vissiin taas lyhentää niiltä kynnet, aikamoisia koukkuja näytti taas olevan. Selailin eilen Hill'sin pentupakkauksen mukana tulevaa matskua ja siellä sanottiin, että kynnet leikataan kissasta riippuen 6-8 viikon välein. Hiukan hymyilytti kyllä, meillä ne napsitaan 2-4 viikon välein, koska ne kasvavat niin tolkutonta vauhtia.
10.8.2007
Pennuilla on selvästikin tuhogeeni, joka on luultavasti periytynyt kummaltakin puolen. Kattilankannesta lähti kahva irti, kun ne pudottivat sen tiskipöydältä; sen sai onneksi painamalla paikoilleen. Unohdin läppärin kannen auki, kun kävin kaupassa ja seurauksena oli näppiksen tuho. Suurimman osan irtokirjaimista sain paikoilleen, mutta tabi on sen verran heikossa hapessa, etten pysty itse korjaamaan sitä. Täytyy käyttää kone IT:ssä, kun käyn Espoossa seuraavan kerran - pahimmassa tapauksessa menee näppis vaihtoon. Kiinanruusu on myös aavistuksen verran mielenkiintoisen näköinen repaleisine lehtineen.
Koitin taas kuvata niitä pihalla, mutta yksinään tehtynä se on kyllä kirotun vaikeaa. Pitäisi olla joku assisteeraamassa ja nostelemassa niitä paikalleen. Nyt kun joutuu itse tekemään kaiken, kuvien laatu on luokkaa "oho eiku, pysy siinä".
13.8.2007
Voi elämän kevät, että voi olla vaikeaa matolääkkeen anto. Armille ja Arskalle meni ihan sievästi ja Armaksellekin ihan kohtuullisesti, mutta Arhan kanssa oli taas sen tason tappelu, että oksat pois. Mun pitää ihan selvästi ruveta treenaamaan sen kanssa, eihän tästä tule mitään, jos kaikkien lääkkeitten anto on noin stanan vaikeaa. Voissa pyöriteltynähän kaikki napit menevät alas, mutta ihan periaatteesta haluan, että ne menevät myös ilman - aina kun ei ole sitä rasvaa saatavilla (esim. jos vaikka kyy puree mökillä eikä ole mitään eväitä mukana).
Varasin ensi maanantaiksi kuudelle kissalle ell-ajan. Pennuille toinen rokotus, sirut ja ell-todistukset (pitää muistaa laittaa napatyrättömyys rekkareihin), isoille kissoille passit ja madotukset Riikan reissua varten. Niillä onkin onneksi rokotukset kunnossa eikä tuonne tarvita rabieksen vasta-ainetestiä. Olisi kyllä loistavaa, jos huhu pitäisi paikkansa ja Ruotsikin lopettaisi vaatimasta sitä. Helpottaisi nimittäin oleellisesti näyttelyttämistä lahden sillä puolen.
En ollut poissa varmaan puolta tuntia, niin ipanat olivat taas kehitelleet itselleen tekemistä. Koko talouspaperirulla oli avattu ja levitelty pitkin kämppää. Kuvasarja tapahtuneesta.
Sivun alkuun
16.8.2007
Armi nukkui taas vieressä koko yön, se käpertyy tyynyn viereen ja nukkuu siinä. Aamulla oli aika tuskainen herätys, kun Armas hyppäsi raapimapuusta suoraan minun kipeän reiteni päälle (tuli eilen hevonen kahdesti ylitse). Muutenkin on aika mielenkiintoista elämä niitten kanssa juuri nyt, kun on vaikeaa liikkua tuon käpälän kanssa. Onneksi ne uskovat kyllä aika hyvin komentoa ettei tarvitse perässä juosta.
18.8.2007
Heihei kiinanruusu. 90 asteen kulma rungossa ei tee sille kovin hyvää... Myös keittiön traakkipuu alkaa olla hiukan elähtäneen näköinen ja se jatkuva mullan siivous ruokapöydältä alkaa vähän kiristää vannetta.
Ipanoilla oli taas hillitön riehu päällä, kun saatiin vieraita taloon. Valitettavasti vaihde jäi päälle ja ne riekkuivat vielä pari tuntia vieraitten jälkeenkin. Hankalaa kävellä, kun koko ajan saa varoa, että mistä tällä kertaa hyökätään jalkoihin tai vilistetään jalkojen välistä tai tehdään hurjia banzai-hyppyjä milloin mistäkin.
20.8.2007
Käytiin moikkaamassa Serban-setää kuuden kissan voimin. Pennuille laitettiin toiset rokotukset ja sirut, ne tarkastettiin ja laitettiin paperit kuntoon. Isot kissat saivat pistoksena heisimatolääkityksen ja kissapassit. Yllättävän kohtuuhintainen reissu, ajattelin ettei sieltä selvitä ulos alle neljän sadan, mutta alle kolmella sadalla päästiin. Varmaan joku kanta-asiakasalennus...
Kolli tietty kusi kuljetuskoppiinsa saman tien ja jouduin vaihtamaan sen isompaan lootaan (onneksi on "varalaatikoita"). Siiri veti ihan herneet nenäänsä, korvat luimussa ärisi ja murisi ja olisi käynyt eläinlääkärin käteen kiinni, jos en olisi pitänyt sitä niskasta kiinni. Tiedä sitten, hermostuiko se siitä, kun pennut kuljeksivat huoneessa vapaana ja olivat kuin kotonaan.
21.8.2007
Yllättävän siivosti nuo ipanat ovat päivällä, kun olen ollut "oikeissa" töissä koko alkuviikon ja olen myös loppuviikon. Normaalistihan teen kotoa käsin etätöinä suurimman osan töistäni, mutta nyt tulee kahdeksan päivän sisään reilut 1500km työmatka-ajoa. Kolli ja Muruhan niillä on lapsenvahteina, Siiri on nyt erotettu niistä, kun ei se tajua lainkaan vieroittaa niitä. Mielenkiintoista nähdä, miten ne suhtautuvat siihen, että olen myös yön poissa ja tulee vieras ihminen niitä hoitamaan. Ja mielenkiintoista myös nähdä, saako se hoitaja esim. punnittua niitä lainkaan; voi olla aika työläs homma pyydystää noita vilpereitä sohvien alta.
Sivun alkuun
24.8.2007
Ipanat olivat olleet yllättävän siivosti ja hoitajan mukaan oikein ystävällisiä ja leikkisiä. Keittiön traakkipuun mullat oli levitelty pitkin pöytää ja lattioita ja kolli oli kusaissut nojatuoliin (tähän oli varauduttu, joten ei vahinkoja), mutta muuten kaikki oli ihan ok. Eipä niitä näemmä hirveästi stressannut, vaikka olinkin yön poissa. Kollilla on aavistuksenomainen stressiläntti taas korvassa, mutta eiköhän se siitä häviä.
25.8.2007
Karviaiset nukkuivat minun jaloissani koko yön. Hiukan hankalaa, kun asentoa ei juurikaan voi vaihtaa, ettei joku jää alle. Muutaman kerran nostelin niitä toiselle puolelle sänkyä nukkumaan, mutta kun mamman vieressä on parempi nukkua, niin siihenhän ne kaikki sitten kuitenkin änkesivät. Viideltä alkoi aamuriehu, jota jaksoin kuunnella vartin ennen kuin vaihdoin Siirin makkariin ja pennut ja Meilin toiselle puolelle ovea. Kukkurainen ruokalautanen takasi vielä parin tunnen unet, jonka jälkeen verkko-ovelta kuulunut rapina kävi liian häiritseväksi.
Raitakissat lähtivät sitten uusiin koteihinsa, Armi Vantaalle ja Arska Siuroon Nokian kupeeseen. Kummallakin oli matka mennyt oikein hyvin ja sopeutuminen uuteen paikkaan on lähtenyt hyvin käyntiin. Niillähän on molemmilla vanhempi kissa seuranaan ja Arskalla lisäksi myös koira. Ruoka on maistunut eikä ihmeempiä vinkunoita ole ilmeisestikään kuulunut. Näitä ehkä nähdään jossain vaiheessa näyttelyissäkin, noille mustavalkoisille teinkin jo virityksen Kuopioon ja sen sijaan, että vain Arha olisi lähtenyt sinne, myös Armas lähtee mukaan ja menee sunnuntaina arvosteluun.
26.8.2007
Aika hiljainen talo ja jotenkin aika tyhjä olo nyt. Jos tästä prosessista koittaisi jotain yhteenvetoa tehdä, niin kokonaisuutena jäädään selvästi plussan puolelle; on ollut hienoa seurata, kuinka niistä mandariinin kokoisista karvapalloista kasvaa itsenäisiä ja ystävällisiä kissoja. Miinussarakkeeseen voidaan kirjata huoneistolle koituneet vahingot (ei onneksi paljon) ja kokonaisuutena pakkaselle jäänyt talous (oletettavaa), plussapuolelle jäävät hienot kokemukset, neljä tervettä ja kaunista norjalaista metsäkissaa, uudet tuttavuudet ostajien muodossa ja kokeneempien kasvattajien neuvot ja tuki. Kiitokset kaikille "projektiin" osallistuneille ja kaikille teille, jotka olette jaksaneet tätä pentupäivistä seurata! Palaamme asiaan ensi vuonna B-pentueen pentupäiviksen muodossa.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
