Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu|Kesäkuu|Heinäkuu|Elokuu
1.7.2007
Jumalauta, se pieni raitahirviö puree! Ja ihan tosissaan. Armi nappasi neulahampeillaan tänään selästä kiinni, kun olin loikoilemassa pentujen kanssa. Täytyykin näemmä olla vähän varovaisempi niitten kanssa, etteivät ne pääse yllättämään tuolla lailla.
Vaa'assa on pakko olla jotain vikaa tai sitten se pentu ei ole ihan kunnossa. Arska painoi eilen aamuna 557g ja tänä aamuna 596g eli lisäystä olisi tuon mukaan lähes 40 grammaa! Eiliseen iltaankin oli jo tullut aamusta lisäystä melkein 30 grammaa. Ei voi pitää paikkaansa... Se näyttää vähän turvonneelta, mikä ei sinänsä ole mikään ihme noilla määrillä. Muitten pentujen painonlisäykset näyttävät ihan normaaleilta, joten ehkä se vaaka sittenkin toimii.
Armas tajusi tänään, että häkistähän pääsee pois. Niinpä se olisi koko ajan tunkemassa sieltä ulos ja Siirillä menee hermot, kun sen mielestä pentujen kuuluu olla häkissä. Käytännössä Armas vaeltaa pitkin huonetta ja Siiri kurnii häkillä ja kyttää muita pentuja silmä kovana. Koskakohan ne muutkin oppivat tulemaan ulos sieltä ja koskakohan ne oppivat syömään oikeaa ruokaa?
2.7.2007
Jipii, Siirillä on taas maha kuralla ja nyt se onneton vielä yrjösikin, pelkkää nestettä tosin. Yöllä ei ollut ainakaan märkäruoka kelvannut, mutta ilmeisesti muutama raksu oli kuitenkin mennyt. Arskan paino on tullut reilusti alas (582g, -14g eilisaamusta ja -1g eilisillasta), täytyy nyt sitten seurailla sekä emoa että pentua, ettei mene ihan mahdottomaksi tämä touhu.
< myöhemmin illalla >
No niin, yksi näyttää esimerkkiä ja muut menevät perässä ja voilá; mamma on hätää kärsimässä kun karvapallerot viipertävät ympäri huonetta. Osaavat ne onneksi takaisin häkkiin ja käyvät siellä nukkumassa. Vielä kun ne oppisivat syömään... Tosin niin kauan kun meijeripalvelu pelaa noin hyvin, ne eivät varmaan viitsi opetellakaan.
3.7.2007
Ipanat ovat nyt totaalisen kyllästyneitä häkkiinsä ja vaeltelevat pitkin makkaria. Juoma-automaatin ja kuljetuskoppien välissä on sopivasti neljän kissan mentävä kolo, mihin tietenkin mennään porukalla nukkumaan kissakasaan. Kun huoneeseen menee, ne tulevat vastaan katsomaan kuka tuli ja näemmä saalistuskin alkaa onnistua - valitettavasti vain saalistuksen kohteena ovat minun jalkani ja lahkeeni, ei hyvä! Kollikin kävi tänään katsomassa niitä ja oli taas ihan ihmeissään. Sitä selvästikin kiinnostaa, mutta ei aivan mene jakeluun, mistä on kyse. Pennut kulkevat sen perässä ja ovat ihan huumassa, että uusi kissakaveri, jee!
Sivun alkuun
4.7.2007
Lips, vettä, nami! Kersat ovat keksineet Drinkwellin ja käyvät satunnaisesti juomassa siitä. Hyvä niin, ainakin ne siis osaavat juoda. Minä jo aiemmin mietin, pitäisikö koko roska vaihtaa tavan vesikuppiin, etteivät ne rimpulat hukkuisi siihen, mutta hyvinhän tuo näyttää sujuvan. Lautaselta en ole onnistunut bongaamaan niitä edelleenkään eli ilmeisesti Siirin maidontuotanto on niille toistaiseksi riittävää. Ne ovat myös muuttaneet nukkumaan kuljetuskoppiin, se taitaa olla niitten mielestä turvallinen "pesä". Saalistuslistalle on otettu myös lohkopallo, jota kurmuutetaan oikein antaumuksella. Se on hiukan huvittavan näköistä, koska se pallo on yhtä iso kuin penskat.
Meilin silmässä on jotain, nimenomaan siinä, jonka sisänurkkaan se naarmu tuli. Se oli eilen illalla ihan turvoksissa ja kolli piti sitä kiinni. Silmä sinänsä näyttäisi olevan vahingoittumaton (vastaa valoon jne), mutta silmänympäryksessä on jotain häikkää. Se on nyt taas parempi, kun laitoin eilen illalla Bacibactia siihen, mutta täytyy seurata ja käydä lekurissa, jos se ei tuosta tokene. Olisikohan joku penskoista huitaissut sitä eilen, kun se kävi ihmettelemässä niitä, niillä on edelleen hirveät petokynnet (eikä toivettakaan, että ne saisi leikatuksi).
5.7.2007
Flubenol, osa 1: Hienoja ilmeitä eikä läheskään niin paljon sotkua kuin Mirrixin kanssa. Ja vihdoinkin: pojathan syö! Kermaviili(n.60%) -tuplajauheliha(n.40%, kana+possu)-pirskatti-mössö on ilmeisesti hyvää. Ihan siististi onneksi syövät, ei ole mössöjä pitkin ja poikin vaan sievästi lipsutetaan lautaselta eikä itse ängetä sinne. Vielä kun nuo tyttelitkin tajuaisivat jossain vaiheessa. Kaitpa ne tajuavat viimeistään, kun nälkä yllättää; ei Siiriltäkään ikuisesti sitä maitoa tule.
6.7.2007
Flubenol, osa 2: Edelleen ihan yhtä pahaa kuin eilenkin. Armi on nyt ainoa, jota en ole onnistunut bongaamaan ruokakupilta. Pojat syövät ainakin mössöä ja Arha näyttäisi käyvän Siirin raksukupilla (välikö sillä, penturaksuja silläkin on).
9.7.2007
Kaikki ipanat ovat sisäsiistejä, loistava juttu. Eikä hiekkakaan (EverClean) ole ollut järin hyvän makuista, kaikki ovat maistelleet muutaman murun ja jättäneet siihen. Ja kaikki myös maistelevat kiinteää ruokaa, jotkut innokkaammin kuin toiset, mutta kuitenkin kaikki syövät. Siirihän imettää niitä ja nähtävästi maitoa tulee edelleen ihan hyvin. Matolääkkeestä ei onneksi tullut mitään ongelmia, mielessä jo siinsivät kauhukuvat neljästä ripuloivasta pikkukissasta. Kynnetkin saatiin leikattua, kun sisko kävi kääntymässä ja piti niitä sylissä samalla kun napsuttelin neulakynnet poikki.
Loppuviikosta nähdään, mitä pennut tykkäävät kuljetuksesta ja miten ne sopeutuvat vieraaseen paikkaan. Luultavasti menee ihan hyvin, eivät ne ainakaan vierasta yhtään ihmisiä, miksi siis paikkojakaan. Ainakaan kun on tuttu häkki ja mamma mukana. Siirille se on varmaan tiukempi paikka kuin pennuille. Meili ja Muru saavat jäädä kotiin, 7 kissan kuskaaminen on vähän turhan kovaa hommaa.
11.7.2007
Kyllä tuo Armi on aivan valloittava. Nukahti syliin, reppana. Kynsillä tiukasti farkun lahkeesta kiinni ja eikun unta palloon. Arska otti pian siskosta mallia ja siinähän ne molemmat raitakatit sitten torkkuivat. Mustavalkoisia kiinnosti enemmän epätoivoinen yritys purra minun polviani tai kiipeillä minun vaatteissani - ei ole muuten kovin kiva juttu tajuta, että teräväkyntinen pentu roikkuu topin selkämyksessä kiinni.
Huomenna onkin sitten parin tunnin ajomatka edessä, saas nähdä, mitä ipanat siitä tykkäävät. Periaatteessa ei kai pitäisi olla sen suurempia ongelmia, kun Siirikin on niin helppo kuskattava. Varmaan tulee pieni alkuvinku ja nukkuvat sitten loppumatkan. Mitähän kaikkea niille pitäisi pakata mukaan... Hiekkis nyt tietysti ja safkaa (vaikeaa, Siirin syömiset tietää, mutta pentujen ei) ja ruokakuppeja ja ... öööö... Täytyy miettiä huomenna tarkemmin.
15.7.2007
No niin, nyt on kotiuduttu reissusta. Pennut ovat erinomaisen helppoja kuljetettavia, pari miukua kuului alkumatkasta ja se oli sitten siinä; ei yrjöilyä, ripulointia tai muutakaan ei-toivottua toimintaa. Uudessa paikassa oltiin saman tien kuin kotonakin, Siiriä vähän epäilytti ensin, mutta totesi sitten, että mikäs tässä on ollessa. Eivätpä viitsineet pennut turhaan stressata, samalla lailla riekuttiin ja sähellettiin kuin normaalistikin ja sapuskakin maistui ihan kohtuullisesti. Ihan kympin luonne niillä on kyllä kaikilla, kuka vaan voi käsitellä ja käpälöidä miten vaan ja missä vaan. Siiri oppi valitettavasti kerjäämään pöydästä tällä reissulla, mutta eiköhän se karise siitä nopeasti, kun se huomaa ettei täällä kotona tosiaankaan tule mitään herkkuja muuten kuin ihan tarkoituksella omalle ruokapaikalle.
Meilillä on taas toinen korva aukeamassa, ilmeisesti pojalla ottaa aika koville olla kotona "yksin". Onhan sillä toki Muru kaverina ja hoitaja käy rapsuttelemassa ja ruokkimassa, mutta kun se ei ole se oma ihminen eli minä. Ihmeellistä sinänsä, mitään mittavia tuhoja en ole ainakaan vielä huomannut ja pienempiä en ole vielä edes tarkastanut. Lievää kollinkusen hajua oli havaittavissa kun oven aukaisi eli voipi olla, että on lipsahtanut vähän muuallekin kuin laatikkoon, mutta en ole vielä kyennyt paikallistamaan sitä.
Sivun alkuun
16.7.2007
Näyttelyhinku nostaa taas päätään ja nyt on sitten tehty seuraavat näyttelysuunnitelmat syyskuulle. Ensin Riikaan Siirin ja Meilin kanssa, Kuopioon ja Porvooseen otetaan lisäksi Arha mukaan. Meilillä on ihan kauhea rasvahäntä ja sen kohtalona on tänään päätyä pesulle, edellyttäen, että saan sen kynnet poikkaistua. Pennuiltakin voisi taas napsutella niitä tappajakynsiä, Armi teki aika kivaa jälkeä viikonloppuna.
19.7.2007
Nyt on sitten mun ihanalle pienelle täplämahalleni löytynyt uusi koti. Arska lähtee Pirkanmaalle valkoisen kissaneidin, seropin ja norjanvuonohevosen kaveriksi, joskaan vuonista se ei varmaan ihan äkkiä livenä näe. Pennut pistivät kunnon "hei me ollaan pikkukissoja"-näytöksen pystyyn ja vilistivät menemään edestakaisin hännät suorina. Välillä painittiin ja välillä tapettiin johtoja telkkarin takana ja kiipeiltiin kirjahyllyssä. Malttoivat sentään syödä välillä vähän ja kävivät maitobaarilla ennen kuin simahtivat - sain Arskasta ihanan kuvan, kun se hyytyi minttuhiiri etutassujensa välissä.
Kynsien leikkuu onnistuu nykyään ihan sujuvasti ja vieläpä ihan oikeilla kissankynsisaksilla. Hampeja saa katsoa, samoin kuin silmiä ja korvia. Matolääkemössö menee hienosti kurkusta alas ja kuljetuskin toimii ok. Pitää jossain vaiheessa kokeilla pillereitten antoa niille vaikka Pirskateilla ja testata, miten ne suhtautuvat valjaisiin. Arhalla oli hiukan sanomista, kun pesin sen eilen puoliksi, mutta omahan oli vikansa; mitäs hyppii suoraan ruokalautaselle. Ja pesuun se on pakko totuttaa jossain vaiheessa kuitenkin. Kollin häntä on edelleen pesemättä, kai tässä pitäisi ottaa itseään (ja kollia) niskasta kiinni ja ruveta hommiin.
21.7.2007
Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin on tää... Kyllästyin viideltä vinkumiseen ja vaihdoin Siirin ja Meilin keskenään siten, että Meili tuli pentujen kanssa makkariin. Se yrjösi sitten minun sänkyyni (kiitos tack) ja toisen kerran lattialle. Nukuin kymmeneen asti vartin pätkissä, kun pennut ovat nyt oppineet kiipeämään sänkyyn ja meno on sen mukaista. Pääsin vihdoin ylös, niin eikös olkkarista kuuluu byäääk: Muru asialla tällä kertaa. Vein penskoille sapuskaa (joka ei taaskaan kelvannut, nirsoilijat!), niin joku niistä (luultavasti Armas) oli sitten käyttänyt parkettia vessapaperina ja eikun siivoamaan. Kaiken kruunasi se, että jollain käsittämättömällä tavalla vessan pintavetona tehtyjen vesiputkien väliin oli saatu ujutettua kakkakikkare - ne putket ovat 15 senttiä hiekkiksen reunan yläpuolella!
Sivun alkuun
24.7.2007
Aika nopeasti sitä näemmä oppii nukkumaan jokseenkin liikkumatta ja kaikki raajat peiton alla. Minusta on selvästikin tullut kissa-agilityn este, jonka päällä ja yli loikitaan ihan sumeilematta. Hyvin ne kuitenkin nukkuvat yönsä ja antavat minunkin nukkua suurimman osan yöstä ennen kuin sitten tulee Suuri Aamuriehu. Riehun seurauksia vaan saa aina selvitellä, eilen ne tipauttivat kokonaisen talouspaperirullan makuuhuoneen Drinkwelliin (se siitä rullasta sitten, 2 palaa käytetty) ja lohkopallo löytyi olohuoneen Drinkwellistä.
Madotin kattukset eilen Milbemaxilla ja tabletin anto osoittautui helpoksi vain Armille (jota sanon koko ajan Siiriksi, kun se on ihan kuin Siiri pienenä). Muuten oli aikamoista vääntöä, mutta alas meni kuitenkin. Täytyy treenata Pirskatin palasilla, niin ehkä ne oppivat sen homman.
26.7.2007
Bra bra, nyt sitten käytiin uimassa siinä vesiämpärissä, joka on kylppärin viemärin kannen päällä, ettei viemäriin mentäisi kaivelemaan. Arska kävi pulahtamassa ja tuli aika vauhdilla poiskin, nyt vaan koko kylppäri, eteinen ja olohuone ovat jokseenkin märkiä. No, kesä kuivaa minkä kastaa, mutta minun täytynee kyllä kuivata kissan lisäksi ainakin parketit. Reppana, vähän onnettoman näköinen se on turkki märkänä.
29.7.2007
Kissankatsojat kävivät tänään ihmettelemässä Armia, joka hiukan yllättäen arasteli aluksi sen verran, että tärisi. Pysyi tosin paikallaan eikä liuennut minnekään, mutta tärisi. Aika erikoista sinänsä, koska se on aina ollut ensimmäisenä katsomassa uusia ihmisiä. Toivottavasti oli vain jännitystä eikä mitään fyysistä vikaa. Tosin huomenna kun mennään hakemaan ekat rokotukset, niin samallahan nuo kuitenkin tarkistetaan. Rekkarit eivät ole vieläkään tulleet, 6 viikkoa on nyt odotettu. Nähtävästi tulee sitten rokotuskortti noille ipanoille ja täytyy merkata rekkariin jälkeenpäin se rokotus - Siirin kanssa on testattu se "kahden paperin järjestelmä" ja se ei toimi.
Sekin on aika jännää, että kunhan pennut pääsevät alkuihmetyksestään vieraita kohtaan, ne aloittavat hillittömän riehun. DVD:t ja CD:t saavat kyytiä ja piuhat paukkuvat telkkarin takana, kun karvalauma painaa menemään. Ja kunhan ovi painuu kiinni vieraitten jälkeen, singotaan ruokakupille ja nukkumaan.
30.7.2007
Käytiin pentujen kanssa eläinlääkärissä hakemassa rokotukset. Pennuilla oli kivaa, uusi paikka ja uusia leluja; varsinkin Armaksen mielestä oli varsin loistava paikka. Kieltämättä hiukan hintavaa, 136€ neljän pennun rokotus, mutta elämä on. Perusterveitä olivat kaikki, Arnoldilla eivät vielä kivekset tuntuneet, mutta eivätköhän ne sieltä laskeudu.
Vilkaisin aamulla Meilin kitaan ja kas vain, sillähän on huulessa samanlainen haavauma kuin Siirillä. Siiriltähän ne ovat jo lähes parantuneet (6 viikkoa kesti). Tämä on sikäli mielenkiintoista, että en mitenkään usko, että molemmilla kissoilla olisi granulooma ja autoimmuunitautina se ei tartu. Se voisi olla virus, mutta ELL oli sitä mieltä, että jos olisi, se näkyisi pennuissa ja niillä ei ole mitään. Jos se olisi joku sisäilma- tai rakennusmateriaalijuttu, luultavasti oireilisin itse. Jäljelle ei siis jää juuri muuta vaihtoehtoa kuin ruoka. Siirihän on lähes täysin raakaruokinnalla, se syö kyllä jonkin verran penturaksuja, mutta märkäruoka on Almoa ja lihaa. Nyt sitten kokeillaan vastaavaa Murulle ja Meilille eli raksuja ei tipu eikä lirise, mutta lihaa on tarjolla. Tässä on vain sellainen pieni ongelma, että nuo kaksi ovat lähes täysin raksukissoja eikä märkäruoka kelpaa niille. Tosin vielä ei ole nähty kissaa, joka olisi kuukahtanut täysinäisen ruokakupin viereen...
< myöhemmin illalla >
Ajoin sitten kolarin, onneksi ei ollut kissoja autossa mukana. Miehet eivät osaa ajaa, M.O.T. - tuli suoraan eteen, kun olisi pitänyt väistää oikealta tulevaa eli minua. Onneksi ei ole myöskään mitään näyttelyreissuja tai muita pitempiä reissuja tiedossa pariin viikkoon, ärsyttää kuitenkin ajaa vuokra-autolla, kun se ei ole oma mukava kärry.
31.7.2007
Mun ihku pieni karvanaama! Eka kerta kun pentu kehrää kunnolla ja nimenomaan silityksestä ja juttelusta. Armas pisti kunnon hurinapurkin pystyyn; selälleen raapimapuuhun ja veeeeenyyyyyy ja purrrrr. Juuri näitten hetkien takia tätä kasvatusta kai sitten harrastetaan.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
