05.02.2012
Jotenkin tuntuu, että kaikki taas kerääntyy kerralla niskaan. Kun asiat alkavat vyöryä johonkin suuntaan, sitä on vaikeaa pysäyttää. Ensin kissat, sitten hevonen. Juuri kun yhden saat kuntoon niin jostain muualta poksahtaa.
Ekat rokotukset takana ja kuten arvata saattoi, Goljatin painosta tuli noottia. Mutta sehän oli tiedossa, että se meni huonoon kuntoon sen yhden viikonlopun aikana. Se huomioidaan nyt erityisesti ruokaa annettaessa; sille on ihan oma kattaus ennen kuin muut päästetään apajille ja tarvittaessa myös avustetaan syömisessä. Painoa on tullut kuitenkin ihan kivasti lisää, maanantaista lauantaihin pari sataa grammaa. Ehkä se alkaa tästä pikkuhiljaa ottaa veljiään kiinni.
Kaikki pennut on nyt varattu, kaksi lähtee Pirkanmaalle ja yksi Varsinais-Suomeen. Ambereita nähdään varmaan näyttelyissäkin jonkin verran, Gideon menee ihan vaan lemmikiksi. Se on pennuista ainoa, jonka olen nähnyt raksukupilla ja se myös kehitti viikolla leikin, joka on pennuista tosi hauska, mutta minua ei pahemmin naurata. Jälleen kerran uhrina on talouspaperirulla, joka ensin puretaan kokonaan auki ja sen jälkeen silputaan. Toinen mikä tuntuu olevan sen mielestä kivaa, on ninjakissan leikkiminen. Näin se käy: vaanitaan minun housunlahkeitani jossain ja kun satun kohdalle, loikataan polvien korkeudelle kaikki käpälät levällään X-asennossa tyyliin banzaaaiiii! Ja hirmuista vauhtia karkuun. Se ei siis käy kiinni, mutta säikäyttää kyllä varsinkin jos yöllä kulkee.
15.02.2012
Viikon verran aikaa pentujen luovutukseen. Toisaalta haikeaa, mutta toisaalta se ei kyllä tule yhtään liian pian. Nuo ovat aivan ihania otuksia, mutta niitten riiviöiminen meinaa viedä järjen välillä. Kaksi juomalasia on hajonnut ja toisesta oli roudattu iso pala olohuoneeseen enkä edes halua tietää miten. Johdot alkavat olla entistäkin täydempiä hampaanjälkien suhteen ja ratsastuskenkiin on kohta pakko ostaa uudet nauhat. Ihme kyllä ne eivät ole tajunneet uusia rönsyliljoja vielä. Aika tarkkana saa olla sen suhteen, mitä uskaltaa jättää pöydille ihan vaan pentujen turvallisuuden ja tavaroiden pitemmän käyttöiän kannalta.
Gabrielista on tulossa samanlainen lipsu- ja sylikissa kuin isästäänkin, minkä näkee 11-viikkoiskuvistakin. Ota siinä nyt sitten kuvia kun yksi tunkee syliin koko ajan. Muutenkin sohvalla alkaa olla ahdasta jos katson telkkaria illalla, yksi kun tulee niin kaikki muut tulevat perässä. Goljat on vähän kaksijakoinen; toisaalta äärimmäisen rohkea ja utelias, toisaalta ihan nynny. Ostin uuden huiskan niille, niin mitä tekee Goljat? Juoksee karkuun. Jepjep. Tämän villikaksikon rinnalla Gideonin ninjakissatemput alkavat tuntua aika pieniltä, kun se on kuitenkin muuten suhteellisen täyspäinen.
Ipanat päättivät yksissä tuumin, että kalkkuna on syömäkelvotonta ja pahaa. Olen itse asiassa itse ihan samaa mieltä asiasta, mutten kyllä kertonut sitä niille. Nyt vaan pitäisi sitten hävittää pakkasesta 5kg kalkkunaa jonnekin, ilmeisesti se ehkä saattaa kelvata siamilaisille (tai sitten ei, mutta siinä vaiheessa ei ei ole enää minun ongelmani). Siiri Suurtuho taas oli sitä mieltä, että itselleni tekemä chilimaustettu uunilohi on varsin kelvollista kissanruokaa eli jälleen kerran: jos et heti aio ottaa lisää, laita se jääkaappiin tai sitä lisääotettavaa ei enää ole. Myös vanha perusruokaongelma on tullut takaisin, se mikä oli herkkua tänään ei taatusti kelpaa huomenna - jostain syystä tonnikala ei uppoa tällä hetkellä lainkaan. Ehkä se on vaan väärää sorttia tai jotain, onneksi FP21 säilyy hyvin.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
