Syyskuu| Lokakuu| Marraskuu|Joulukuu
1.10.2010
Nipsun pentueen pieni punainen kolli meni sitten kissojen taivaaseen, nyyh. Se lähtee Eviraan avattavaksi, mutta vähän veikkaan, että synnytyksessä on varmaan mennyt nestettä keuhkoihin ja loppu onkin historiaa. Nyt vaan toivotaan, että edes se sininen tyttö selviäisi, mutta ei senkään tilanne ole paras mahdollinen vaikka se saakin parhaan mahdollisen hoidon. Onneksi ne kaksi muuta poikaa syövät ja kasvavat hyvin.
Alma ottaa edelleen iisisti, sillä on nyt 61 päivää kasassa. Pentujen siis pitäisi syntyä ihan kohtapuoleen. Toivotaan ettei täällä jouduta tuohon samaan rumbaan, vaikka pennuilla onkin teoriassa huonommat lähtökohdat kun tietää Alman taustan tässä pennutusyrityksessä.
3.10.2010
Eipä jaksanut sitten se toinenkaan pikkukissa vaan on nyt veljensä seurana kissojen taivaassa. Maanantaina saadaan alustava avaustulos punaisesta, katsotaan mitä siellä sanotaan. Ruskeat ainakin voivat paksusti edelleen.
Almalla 63 päivää koossa ja hermostus kasvaa selvästi. Se vaeltelee ympäriinsä, on hetken makuulla yhdessä paikassa ja vaihtaa taas paikkaa. Syliin ei todellakaan tulla eikä saa ottaa, mutta rapsutus on ihan jees, ainakin siihen asti, että pitää taas päästä liikenteeseen. Se oli eilen taas peppupesulla ja valitettavasti löytyi keltaista, juoksevaa limaa. Jos se oli limatulppa, niin koostumus oli kyllä aika eksoottinen, mutta mieluummin sekin kuin se toinen vaihtoehto...
5.10.2010
65 päivää eikä mitään. Ei edes yritystä siihen suuntaan. Lisää keltaista limaa ja eilen illalla "aaltomassu", mutta that's it. Laskin jopa päivät uudelleen, kun aloin epäillä, että olen laskenut väärin, mutta ei, 65 päivää eikä mitään tapahdu. Emonsa on kuulemma synnyttänyt aina 64 tai 65 päivän kohdalla, mutta tämä näemmä nyt sitten panttaa.
6.-7.10.2010
Olipahan synnytys. Alma alkoi vuotaa kummallista ruskeanpunaista limaa suunnilleen seiskalta illalla. Joskus ennen kymmentä alkoivat työntöpoltot ja kun ne olivat jatkuneet tuloksetta yli puoli tuntia, soitin päivystävälle, joka totesi, että odota nyt vielä 20 minuuttia. Sen jälkeenkään ei mitään ollut tapahtunut, joten sovittiin, että päivystävä ajaa Hämeenlinnaan ja tavataan n. 45 minuutin päästä. No, puolentoista tunnin työntöpolttojen jälkeen Alma kuitenkin onnistui synnyttämään sinisen kollin takajalat edellä eikä päivystykseen tarvinnut lähteä. Seuraavat tulivat tunnin sisällä ekasta molemmat, musta poika ja sinikuviollinen tyttö. Kaikki perusterveitä ja kaikilla hienot korvatupsut jo nyt.
Ongelmat eivät loppuneet tähän. Alma vihaa pentuhäkkiä yli kaiken (eka pentukin syntyi sängyn alle), joten se roudasi penskat sänkyni alle. Se on äärimmäisen levoton, miukuu ja murisee eikä oikein malta imettää eikä muutenkaan hoitaa pentuja. Käytiin omalla lekurilla hakemassa oksitosiini- ja kalkkipiikit, kumpikin vähän varmuuden vuoksi. Viimeisestä istukasta ei tosin ole mitään tietoa, hyvällä säkällä se söi sen ennen kuin ehdin edes tajuta, huonolla säkällä se on vielä sisällä. Ruoka on maistunut Nutriplussan ja A/D:n verran, mutta vesi ja hiekkis ei oikein kiinnosta.
Sivun alkuun
8.10.2010
En uskaltanut jättää Almaa vapaaksi roudaamaan pentujaan mihin sattuu kun lähdin työreissulle Jyväskylään, joten sillä oli tänään pakkohäkkipäivä. Onneksi on iso koiranhäkki pentupesänä, niin sinne mahtuu vaivatta hiekkikset ja muut kilkkeet. Kun pääsin himaan, se imetti häkissä pentujaan kaikessa rauhassa. Ei merkkiäkään eilisen sähläyksestä ja poispoispois-ilmiöstä. Avasin häkin oven ja sinne se jäi pentujensa seuraan ihan tyytyväisenä; myöhemmin kävi kyllä tassuttelemassa, muttei elettäkään, että se olisi halunnut siirtää niitä minnekään.
10.10.2010
Eilen aamulla se päätti kuitenkin siirtää pentunsa taas sängyn alle. Sillä on siellä nyt Katzen-Dekon pesä, missä ne pennut ovat. Koska se nyt kuitenkin on rauhassa ja suostuu imettämään ja hoitamaan niitä, niin päätin luovuttaa ja antaa sen olla siellä. Täytyy miettiä mitä sitten tehdään kun pennut alkavat mönkiä enemmän, tuossa pesässä on meinaan aika matalat laidat. Ja ensimmäinen pikku kehru kuului myös, voiko olla ihanampaa ääntä!
14.10.2010
Ihan älytön kiire. Koko ajan muka pitäisi tehdä töitä tai jotain muuta. Pikkukissoilla alkavat silmät aueta, ja se näkyy painoissa. Pikkumusta on muutenkin vähän jäljessä sinisiä sisaruksiaan, sillä on kai vähän huono nisä ja muut - ne maitoa täynnä olevat utareet - eivät tietenkään kelpaa. Pennut asuvat edelleen sängyn alla ja tulevat "ihmisten ilmoille" ainoastaan kun raahaan ne sieltä petinsä kanssa. Petiä ei vaan voi jättää avoimelle paikalle pitkäksi aikaa, koska muuten kakarat kannetaan kylmälle lattialle takaisin sinne sängyn alle.
Ei ole hurraamista tuossa uudessa kameranrungossa, tarvii varmaan kaivella se vanha esiin. En käsitä, miten uudemmassa kamerassa voi olla huonompi ohjelmisto kuin vanhassa. Ja tuntuu, että ihan sama mitä sillä säätää niin aina menee kiville, vaikka vanhalla rungolla samoilla säädöillä olisi todennäköisesti onnistunut. Argh!
20.10.2010
Pikkumusta on aivan ihana, tulee ihan mieleen Bege pienenä. Hirmu utelias ja kaikkea pitää ihmetellä. Se on ihan erinäköinen kuin ne siniset pötkylät, sillä on ihan erilainen pää ja kroppa ja hieno "kiiltonahkaturkki". Toinen sininen sähähtelee ja ulvoo kun sitä punnitsee, toinen ei oikeastaan sano mitään. Ne osaavat jo mönkiä auttavasti, mikä saa Alman hyppimään pitkin seiniä, kun sen mielestä niitten olisi syytä pysyä vielä pesässä. Eihän niitä siellä mikään pitele, varsinkaan kun pesä on mallia jokseenkin laidaton Katzen-Deko.
Taloyhtiössä on menossa sadevesi- ja salaojaremontti ja mekkala on sen mukainen. Kaivuri on möyrinyt pihalla kohta kaksi viikkoa ja nytkin siellä porataan patolevyjä seinään kiinni. Ihmeen rauhassa kattukset ovat tähän suhtautuneet, kolleilla on ollut lähinnä kivaa kun ne ovat kytänneet ikkunasta, että mitäs siellä oikein touhutaan. Almaa ja Siiriä selvästi ärsyttää välillä, mutta kun ne ovat todenneet etteivät mahda asialle mitään, niin pistävät sitten kuonon hännän alle ja ottavat torkut.
31.10.2010
Loma takana. Kylläpä pienet kissat kasvavat viikossa! Pienistä karvamakkaroista on tullut villejä antennihäntiä, jotka sanovat kovalla äänellä MIIII! Ja kipittävät pikkutassuillaan heti katsomaan, kuka tuli. Painoa on melkein puoli kiloa kaikilla ja ulkomuoto sen mukainen.
Muuten kissoilla oli ilmeisen kivaa; eteisen mattokin oli niin rullalla etten meinannut saada ovea auki. Pikkuroinaa löytyy joka paikasta, kun ne ovat hiukan pyydystäneet sitä. Onneksi oli kissanhoitajat kahdesti päivässä paikalla, kun nuo aiheuttivat melkein vesivahingon. Joku oli avannut vessan hanan (luultavasti sen jälkeen kun lavuaarin tulppaa oli hiukan pyydystetty) ja vessan hiekkis oli kuulemma täynnä vettä ja vessan lattia samoin. Onneksi ne tuholaiset olivat myös kaivaneet vessan lattiakaivon kannen auki ja vedet olivat valuneet suurimmaksi osaksi sinne. Savisia käpälänjälkiä on kuitenkin koko kämppä täys...
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
