Yleistä	Rotuinfo	Hoito-opas	RuokintaFAQ	Apteekkiapu	Myynti-info

KISSAN RUOKINNASTA

Yleistä

Kissan luonnollista ravintoa on riista; erilaiset pikkulinnut ja jyrsijät, joiden mukana se saa oikeassa suhteessa tarvitsemiaan ravintoaineita. Luonnossa nautittu riista-ateria vaan sisältää usein myös hiukan ylimääräisiä aineksia, kuten loisia ja erilaisia tauteja aiheuttavia bakteereita. Koska sisäkissa ei itse pääse pyydystämään sapuskaansa, sen pitää tyytyä siihen, mitä palvelusväki sille kulloinkin tarjoilee - sehän ei toki tarkoita sitä, että sitä kammottavaa mössöä pitäisi myös syödä... Oikeanlaisella ravinnolla voidaan välttää elintasosairauksia, kuten esim. liikalihavuutta, diabetesta ja virtsa- tai munuaiskiviä, pidentää kissan elinikää ja ennen kaikkea parantaa sen elämänlaatua.

Kissa on sataprosenttinen lihansyöjä, jonka ruokaympyrän ideaali sisältö on sama kuin hiirulaisen sisältö eli siinä on kosteutta n. 70 %, proteiineja 14 %, rasvaa 10 %, hiilihydraatteja 1-2 % ja kuitua alle 1 %. Luista kissa saa tuikitarpeellisen hippusen kalkkia ja muita hivenaineita. Koiraan verrattuna kissa tarvitsee paljon "vahvempaa" ravintoa, jossa on paljon valkuaisaineita sekä rasvaa.

Aikuisen kissan on saatava ravinnostaan n. 14% valkuaista ja kasvavan kissan jopa 29%; vastaavat luvut ovat koirilla 4% ja 12%, joten kissalle ei voi antaa koiranruokaa eikä se elä ihmisten ruoanjätteillä. Tärkein valkuaisaineiden lähde kissalle on liha, jota voidaan tarjota raakana tai kypsennettynä. Kypsennys kuitenkin tuhoaa suurimman osan kissalle elintärkeästä aminohaposta tauriinista, joten on suositeltavaa syöttää lihat raakana. Kissalle voi syöttää paitsi lihaa (kana, nauta, possu, hevonen, hirvi jne), myös sisäelimiä kuten kieltä, munuaisia, sydäntä tai maksaa. Maksan syöttämistä kovin usein kannattaa kuitenkin välttää sen korkean A-vitamiinipitoisuuden vuoksi. Pennuilla voi lisäksi mennä vatsa sekaisin raa'asta maksasta, mutta sekin on vähän kissakohtaista.

Rasvainen ruoka on kissan mielestä maittavaa eikä runsasrasvaisestakaan ruokavaliosta ole kissalle varsinaista haittaa, joskin se saattaa kasvattaa siitä itselleen komean pötsin. Kissan on kuitenkin saatava tietty määrä eläinperäisiä rasvoja saadakseen aineenvaihdunnalleen välttämättömiä rasvahappoja; niiden puute näkyy ensimmäisenä ihon ja turkin huonossa kunnossa. Paitsi rasvaisesta lihasta, myös vähälaktoosisista maitotuotteista kuten kermasta ja juustosta (jotkut kissat ovat hulluina juustoon) saa rasvaa kissan ruokavalioon. Tarvittaessa ruokaa voi "maustaa" pienellä voinokareellakin. Kissoille on olemassa myös teollisia rasvahappovalmisteita (Eforion, Viacutan), joita voi käyttää ongelmatilanteissa ruokavalion lisänä.

Hiilihydraattien saanti ei ole kissalle niin välttämätöntä kuin tiettyjen aminohappojen (mm. arginiini ja tauriini) ja rasvahappojen saanti - riistaravinnosta kun hiilihydraatteja saa sen mukaan, mitä hiiri tai lintu on sattunut syömään eli mitä niitten mahaan on mahdollisesti jäänyt sulamatonta ruokaa. Kissan ruokavalioon voi lisätä joskus pieniä määriä esim. keitettyä riisiä tai vaikka kaurapuuroa, joitten suurin hyöty on lähinnä vatsan toiminnan nopeuttamisessa niitten sisältämien kuitujen takia. Ainoa hiilihydraatti, jota useimmat kissat eivät siedä, on laktoosi. Aikuisen kissan suolistossa sen pilkkoutuminen on yleensä vaillinaista ja saa aikaan ripulin, joten kaikki maitotuotteet kannattaa tarjoilla kissoille vähälaktoosisina versioina.

Kissa tarvitsee ravinnossaan kalkkia ja fosforia oikeassa suhteessa. Mitä suurempi osa ruokavaliosta on lihaa ja kalaa (ei siis purkista), sitä tärkeämpää on tasapainottaa ravitsemusta kissoille tarkoitetulla kivennäis- ja vitamiinivalmisteella (esim. Multicat). Moni kissa söisi mielellään pelkkää kalaa, mutta kalapäivä kannattaa pitää maksimissaan kaksi kertaa viikossa - kaloissa on paljon fosforia, joka saattaa sotkea kissan kalkki-fosforitasapainoa. Pennuille se voi olla pitemmän päälle jopa kohtalokasta, koska epätasapaino kalkin ja fosforin suhteessa voi johtaa luiden haurastumiseen ja luunmurtumiin (paper bone disease). Raa'asta järvikalasta voi myös tulla ikäviä yllätyksiä matojen muodossa, joten kalat kannattaa pakastaa ennen tarjoilua. Kypsentämätön kala sisältää lisäksi tiaminaasia, joka tuhoaa elimistöstä kissalle tärkeää B1-vitamiinia tiamiinia. Tiamiinin puutos voi aiheuttaa neurologisia oireita ja sydämen vajaatoimintaa.
Sivun alkuun

Ateriatiheys

Kissalla on suhteellisen pieni mahalaukku eikä se pysty syömään kerralla suuria määriä. Lisäksi paastoaminen on kissalle vaarallista (maksa ja munuaiset voivat sanoa sopimuksen irti jo 24 tunnin jälkeen), joten kissa pyrkii luonnostaan syömään useita pieniä aterioita päivässä. Aikuiselle kissalle riittää ruokinta pari kertaa päivässä, varsinkin jos raksubaari on koko ajan auki. Pentukissalle syötävää voi koittaa tarjota useammin, n. 3-5 kertaa päivässä.

Ruoka-astioista helpoimmin puhdistettavia ovat posliiniset ja teräksiset kupit ja lautaset. Muovi on siitä huono materiaali, että sen huokosiin jää väkisinkin rasvaa ja onpa väitetty sellaistakin, että jos kissan leuka jatkuvasti osuu tällaiseen rasvaiseen pintaan, se altistaisi sitä kissan aknelle? Moni kissa ei edes suostu syömään syvästä kupista, koska niitä inhottaa kun viikset osuvat kupin reunoihin eikä kuono siis mahdu kuppiin kunnolla. Joillain kissoilla on omistajan kannalta ikävähkö tapa nostaa sapuskat kupista lattialle syötäväksi, joten ruokakupin alle kannattaa laittaa alusta. Tämäkään ei aina riitä, esim. meillä ragdoll raahaa "saaliinsa" vähintään puolen metrin päähän ruokintapaikasta (ja jättää sen sitten siihen, kivaa!).
Sivun alkuun

Ruokajuomat

Ruokajuomana kissalla on vesi - harvaa kissaa kun on nähty juoksemassa laitumella lehmien perässä maitoa saadakseen. Vesiastia pestään ja vesi vaihdetaan päivittäin. Yleensä se vesikippo ei kissalle kelpaa, mikä sille on laitettu, joten vesipisteitä kannattaa laittaa useita ympäri huushollia ja kannattaa varautua myös siihen, että yöksi varaamasi vesilasi on jo mennyt parempiin suihin siinä vaiheessa kun itsellesi tulee yöllä jano. Kokemus on opettanut myös sen, että yövesi voi olla myös hiilihapollista - Olvin Kevyt Olo Karpalo on ollut meillä kissojen suosikki. Sattuneesta syystä omat yöveteni ovat nykyään pulloissa.

Varsinkin raksukissoille on tärkeää juoda riittävästi, jotta vältytään esim. virtsakiviltä. Kissa juo normaalioloissa 0.5-1dl vettä per päivä per kissakilo. Lihansyöjänä kissan oletus on, että ruoasta tulee elimistöön tarpeeksi nestettä, mutta esim. raksuistahan nestettä ei saa. Tavallinen juomakuppi ei välttämättä houkuttele juomaan riittävästi, mutta onneksi tekniikka kehittyy ja kissoillekin on kehitetty juoma-automaatteja. Niiden "teho" perustuu siihen, että vesi virtaa niissä jatkuvasti (suodattimien läpi) ja on aina raikasta. Monia kissoja myös kiehtoo veden liike sinänsä ja usein juominen on varsinkin alkuun aikamoista läträystä. Itselläni on käytössä kaksi DrinkWelliä, mutta monet kissat tykkäävät myös CatIt-automaateista. Paikallisen eläinkaupan myyjä osaa luultavasti opastaa automaatin hankinnassa.
Sivun alkuun

Raksut

Kuivaruokaa jotkut kissat nakertelevat välipaloina, jotkut taas eivät mitään muuta söisikään. Koska kissan ideaaliruokavaliossa hiilihydraatin määrän tulee olla mahdollisimman pieni, raksut eivät ole kissalle parasta mahdollista ruokaa niitten korkeahkon hiilihydraattipitoisuuden vuoksi. Siksi raksuja ostettaessa kannattaa kiinnittää laatuun huomiota ja tuoteselosteessa ensimmäisen mainitun asian tulisi olla liha ja sen pitoisuuden mahdollisimman korkea. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kaupan raksuissa (esim. Latz, Whiskas) lihapitoisuus on n.4% ja esim. Applaws-ja PowerOfNature-raksuissa lihapitoisuus on 80% (Orijen 45%, Acana, Hill's ja Royal Canin > 30%). Kuivamuonissa kannattaa kiinnittää huomiota myös tuhka(hehkutusjäännös)-, magnesium- ja fosforipitoisuuteen sekä mahdollisiin metioniinin, L-lysiinin ja suolan pitoisuuksiin. Kaupan raksuissa hehkutusjäännöksen pitoisuus on yleensä aivan liian suuri ja kun sen yhdistää liian korkeaan magnesium- ja fosforipitoisuuteen, voikin sitten alkaa varailla aikaa eläinlääkäriltä virtsakiteitten vuoksi. Metioniinin on tarkoitus alentaa virtsan happamuutta ja näin ollen vähentää virtsakiviriskiä. Suolaa harvemmin lisätään raksuihin, mutta ei sekään pieninä määrinä ole huono asia, koska se saa kissan juomaan enemmän.
Sivun alkuun

Märkäruoka

Valmiit purkkiruoat ovat helppoja tarjoilla, koska niissä periaatteessa on kaikki mitä kissa tarvitsee. Valitettavasti vaan niissäkin on isoja eroja, jotka huomaa viimeistään silloin kun purkin avaa. Esimerkiksi Whiskasin sapuskoissa 4-5% on lihaa, kun taas Almo Naturella lihapitoisuus on yli 70%. Almon ruokiin ei muutenkaan lisätä mitään, ei edes vitamiineja, joten pelkästään sitä syöttämällä täytyy muistaa antaa kissalle kalkki- ja vitamiinilisä. Laadukkaita purkkiruokia on mm. Almo Naturella, Feline Porta 21:llä, Animondalla, Hill'sillä (koostumus mössöä, kaikki kissat eivät suostu syömään) ja Nutrolla. Kaupan ruoista paremmasta päästä ovat Gourmetin muonat (pussit ja purkit) sekä ehkä hieman yllättäen Pirkan ja Rainbown vuoat. Vaikka valmiitten ruokien kanssa pääseekin helpolla, kannattaa kissalle kuitenkin tarjoilla tuorettakin ravintoa sen lisäksi. Tuoreista voi valintansa mukaan lisätä kissan ruokavalioon lihaa, kalaa, sisäelimiä, kananmunaa (ei raakaa valkuaista!) ja maitotaloustuotteita.
Sivun alkuun

Raaka vs kypsä

Kun mietit, pitäisikö liha kypsentää kissalle, mieti ensin, koska viimeksi olet nähnyt mirrin ladon takana kärtsäämässä varpusia nuotiolla. Kissa syö luonnossa saaliinsa raakana eikä varsinkaan kotimaisten lihatuotteitten kanssa ole mitään syytä kypsentää niitä. Teoriassa esim. kypsentämättömässä siipikarjanlihassa on salmonellariski, mutta se on Suomessa niin häviävän pieni ettei ole tarvetta kypsentää lihaa kissalle. Kypsennys sitä paitsi tuhoaa suurimman osan kissalle elintärkeästä aminohaposta tauriinista, joten on suositeltavaa syöttää lihat raakana. Sisäelimet maistuvat monille kissoille raakana ja kypsänä, joten lähinnä se on omasta viitseliäisyydestä ja hajunsietokyvystä kiinni, haluaako niitä kypsentää vai ei - veikkaan kyllä, että kunhan kerran keittelet kissallesi sydäntä ja kieltä, niin luovut siitä tavasta jokseenkin pian, jos sinulla on edes neljäsosa hajuaististasi tallella. Järvikala on oikeastaan ainoa tuoreruoka, joka vaatii jonkinlaisen käsittelyn matovaaran vuoksi. Järvikalat kannattaakin joko pakastaa tai keittää matojen ja niitten munien tappamiseksi.
Sivun alkuun

Raaka liha ja BARF

Viime aikoina suosituksi tullut lemmikkien raakaruokinta eli barffaus (BARF = bones and raw food, biologically appropriate raw food) tarkoittaa paluuta luonnonmukaiseen koirien ja kissojen ruokintatapaan. Ruokavaliossa pyritään jäljittelemään villien eläinten ruokavaliota ja unohdetaan teolliset tuotteet. Se on lisäksi hyvin joustava ja helppo tapa ylläpitää lemmikin hyvinvointia. Moni on löytänyt barffauksesta ratkaisun lemmikin loputtomaan allergiakierteeseen, korvaongelmiin, vatsaoireisiin ja jopa käytöshäiriöihin. Barf-ruokavalioon eivät kuulu säilöntä- tai väriaineet, eikä siinä syötetä viljaa, joka on kissan luonnolliseen ruokavalioon täysin kuulumaton ruoka-aine.

Koska kissa on sataprosenttinen lihansyöjä, parasta ravintoa, jota ihminen voi sille tarjota, on tuore liha. Tuore lihakaan ei kuitenkaan täysin riitä, vaan kissalle on kyettävä tarjoamaan kissan ruokaympyrän mukaisesti ravintoaineita eli aikuiselle kissalle proteiineja 14 %, rasvaa 10 %, hiilihydraatteja 1-2 % ja kuitua alle 1 %. Lisäksi pitää huolehtia riittävästä vitamiinien ja hivenaineiden saannista sekä kalkki-fosforitasapainon ylläpidosta.

Raakaruokinta edellyttää huoltajalta huolellista perehtymistä asiaan, jotta kissalle ei syntyisi vaarallisia ravintovinoumia. Esimerkiksi maitotuotteet eivät riitä kalkkilisäksi, sillä ne sisältävät kalkkia "imevää" fosforia, eli ovat kalkinsaannin kannalta eräänlainen nollatuote. Lihaa syövän kissan kalkinsaanti on siis varmistettava muilla tavoin (luisella lihalla, kananmunankuorijauheella tai teollisilla kalkkivalmisteilla). Myös muiden vitamiinien ja ravintolisien (esim. B- ja E-vitamiinien ja rasvahappojen) saannista on huolehdittava esim. vitamiinilisien avulla. Varsinkaan kasvavaa pentua ei pidä mennä siirtämään raakaruokinnalle ellei ihan satavarmasti tiedä, mitä tekee - tietämättömyyden aiheuttamia vahinkoja voi olla mahdotonta korjata.
Sivun alkuun

Kotiruoka

Kissa ei pärjää ihmisten talousjätteillä, mutta kotona valmistetussa, ihmisille tarkoitetussa ruoassa on paljon myös kissalle kelpaavia aineksia. Katkaravut, juustot ja erilaiset pateet saavat monesti nirsommankin kissan kiinnostumaan. Näissä vaan pitää tarkkailla suolan määrää, koska esim. leikkeleissä on kissalle aivan liikaa suolaa. Herkkupalana niitäkin voi antaa silloin tällöin, mutta kissan jokapäiväiseen ruokavalioon ne eivät kuulu.

Viitseliäs kissojen henkilökuntaan kuuluva voi myös väsätä kissoille kissanruokaa ihan itse. Netistä löytää esimerkiksi Rafaellon kiusauksen ohjeen, johon tulee jauhelihaa, kaurahiutaleita, maksaa ja kananmunia sekä tarvittaessa luujauhoa. Myös pakasteseistä saa kissoille maistuvia variaatioita sotkemalla siihen esim. kaurahiutaleita, katkarapuja, kermaa ja voita. Ja mikäänhän ei estä kehittelemästä reseptejä itsekin, kunhan pitää mielessä kissan ruokaympyrän sekä muutamat kissoilta kielletyt ruoka-aineet, kuten sipulin, valkosipulin, raa'an kananmunanvalkuaisen, kypsennetyt luut (sälöytyvät ja voivat puhkaista suolen), tomaatit, avocadon, suklaan ja ihmisten tonnikalan.
Sivun alkuun

mari@karvanaaman.fi