Tammikuu| Helmikuu| Maaliskuu|Huhtikuu
01.03.2017
Jäätävä flunssa. Onneksi Muru (musta pentu) tykkää olla hoitajana, se nukkuu minun päälläni sohvalla jos loikoilen siinä. Se on kyllä niin ihana luonne, ettei mitään rajaa. Varsinainen nallekarhu. Tikru sen sijaan jahtaa sujuvasti esim. pyjaman lahkeita, sen mielestä vaaniminen on varsin hupaisaa hommaa - ja aina parempi jos säikähdän kun se loikkaa jostain kunnon banzai-loikan ja sitten hirveää vauhtia karkuun.
05.03.2017
Almalla on 65 päivää kasassa ja se on tosi tuskainen. Näinköhän se saisi noille karviaisille pikkuveljiä tai siskoja ulos tänään... Tulee kiva yö sitä vahtiessa puolikuntoisena, onneksi pikkukissat sentään osaavat jo nukkua yönsä. Pitäisi isommatkin kakarat kuvata, ei jaksa.
06.03.2017
Että näin. Ei sitten olisi juuri enempää voinut pieleen mennä. Yöllä ei tapahtunut mitään, mitä nyt Alma pyöriskeli ja oli ihan eri mieltä minun kanssani siitä, mihin ne pennut voisi synnyttää. Onneksi se on niin paksu ettei mahtunut sohvan alle. Ennen seiskaa alkoivat työntöpoltot ja sieltä oltiin tulossa häntä edellä. Sitten ilmaantui toinen takajalka, mutta toista ei näkynyt missään ja yhdestä ei voi vetää. Parinkymmenen minuutin päästä soittoa Evidensian eläinsairaalaan Hattulaan - onneksi se on lähellä! - ja katti autoon ja menoksi. Pentu syntyi lopulta matkalle, mutta oli sen kannalta liian myöhäistä tehdä mitään. Se oli totaalisen solmiintunut napanuoraansa eikä ollut enää mitään tehtävissä. Eläinlääkärikin ihmetteli, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa.
Almasta röntgen ja ultra, että nähtiin kuinka monta sieltä olisi vielä tulossa ja ovatko ne elossa, olihan Se. Siis yksi. Koska Almalla oli kuitenkin hyvät poltot ja se oli ekankin onnistunut synnyttämään itse, niin lähdettiin kotiin odottelemaan seuraavaa. Se oli röntgenin mukaan tulossa oikein päin, mutta tuli kuitenkin häntä edellä sekin. Vaikeasti, mutta hengissä. Näyttää amberkollilta, pitää tarkistella myöhemmin. Jos se on kolli, niin Suomen 100v juhlavuoden kunniaksi siitä tulee Marski.
Ja jotta ei elämä olisi liian helppoa, niin Almahan ei tajunnut oikein, että pentu on sen ja että se on ihan oikeasti yksin ja sitä pitäisi siis hoitaa. Niinpä sitten tapansa mukaan mikään paikka ei kelvannut eikä ollut hyvä ("vain" neljä pentupesävaihtoehtoa eikä yksikään käy). Lopulta se nipinnapin suostui jäämään hetkeksi Katzendekon pesään, mutta imettäminen ei nyt sitten superemolta suju ollenkaan eli taas vastikkeilla leikkimistä, kiva.
10.03.2017
Kattikatastrofin vastapainoksi Ypäjälle kokeilemaan, josko nuoren orin saisi muutettua jalostusoriksi jalostusarvostelussa. Perjantain ohjelmassa eläinlääkärin tarkistus, rakennearvostelu ja estekoe. Flunssaisena varsin fiksua lähteä, mutta tähän on panostettu sen verran paljon jo taloudellisestikin, että ihan sama vaikka olisi 50 asteen kuume. Onneksi on sentään lainakuski niin ei tarvitse hoitaa kuin kaksi ekaa.
Aamulla ja illalla ohjelmassa minikissan ruokintaa, isommat on tajuttoman kokoisia. Mulla ei ole varmaan ikinä ennen ollut 8vk ikäistä kilon painoista naarasta.
11.03.2017
Karvanaaman proudly presents: II-palkinnon ratsukantakirjaori Vili Veikeä, loistavilla arvosteluilla. Rakenteesta 37.5, käyttöpisteitä 33, luonteesta kehut ja 8.5 ja koeratsastuksesta ysi kommentilla "Ihana hevonen!".
12.03.2017
*Kköööhhh!!!* Joo. No, tulipa nyt kuvattua miisuja kun jäi viime viikko välistä. Huomenna Mehiläiseen katsomaan mitä verikoe sanoo, luultavasti ei olla ihan viitteissä tulehdusarvojen osalta...
16.03.2017
Käytiin moikkaamassa eläinlääkäriä ja treenattiin matkustamista siinä sivussa. Normaalisti otan emon mukaan kun se rauhoittaa pentuja, mutta Iines on niin huono matkustaja, että tuumin pentujen pärjäävän keskenään paremmin. Alkumatkasta vähän piipattiin, mutta kun kopista ei pääse ulos eikä matka lopu heti, niin tuli luovutusvoitto ja takapenkki hiljeni. Tosi nätisti kaikki olivat eikä sirutuksessa tai rokotuksessa ollut mitään ongelmaa. Neiti Kiljukaula hiukan kommentoi mokomia toimenpiteitä, mutta muuten oli hyvä reissu. Takaisin tullessa ei edes vaivauduttu miukumaan autossa.
20.03.2017
Näistä tulee kyllä kohtuullisen hemmoteltuja pentuja. Ei sillä, etteivätkö edellisetkin olisi olleet, mutta nämä on vielä pahempia. Tikru on ihan sylikissa ja nukkuu päikkäreitä mun kanssani ja sitten tulee klassinen "en voi nousta vessaan koska kissa". Murun mielestä taas on tosi kivaa hypätä selkään kun siivoaa hiekkiksiä ja matkustaa siinä sitten, minun kulkiessani nöyrästi kumarassa, että arvon miisu ei tipahda. Pitäisi varmaan alkaa tarkistella omia tekemisiään...
23.03.2017
Jälleen kerran pointsit hämeenlinnalaiselle Animal Houselle. Niillä on Kissanpäivät menossa ja hyvä hiekkatarjous, joten kun tiesin ettei varastossa ole kuitenkaan tarpeeksi hiekkaa niin soitin ja varasin 20 säkkiä Vadigrania. "Koska sulle käy, että me tuodaan nää?" eli tuli hiekat kotiovelle.
24.03.2017
Päätin nyt ryhdistäytyä ja rekata pikkukollin. Suomi 100v kunniaksi siitä tosiaan tuli nyt sitten Karvanaaman Marski ja näyttää siltä, että nimi on enne. Pikkuherra on varsin omanarvontuntoinen ja itsevarma tyyppi eikä sille ole mikään ongelma, jos tissillä on samaan aikaan vieressä 10 kertaa isompi siskopuoli - kyllä vain, Frida on taantunut pikkupennuksi ja käy varastamassa maitoa. Toki tästä on se hyöty, että se takaa maidontuotannon kun ahmatti käy höräisemässä litran kerrallaan.
30.03.2017
Operaatio "hemmottelen pentuni pilalle" jatkuu, nyt Marskin kanssa. Miisulla on ikää kolme ja puoli viikkoa ja nyt se jo jotenkin päätyi vetämään tunnin päikkärit kanssani. Se on muutenkin aivan ihana, se majailee pääosin olohuoneessa ja heti kun sinne menee, se viipottaa vastaan antennihäntä pystyssä ja miukuu hirmuisella äänellä, että syliiiiin!
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
