Tammikuu| Helmikuu| Maaliskuu|Huhtikuu
02.02.2017
Kamalat piikkikynnet, joten napsaisinpa sitten lyhyemmiksi - hirveän kitinän säestyksellä tietenkin. Ne alkavat pikkuhiljaa hakea jalkoja alleen, mutta aika haparoivaa meno vielä on. Kaikilla on nyt silmät kunnolla auki ja ne katsoa killittelevät ihmeissään, kun menee pentuhäkille katsomaan. Ne ovat myös oppineet sähisemään eli jos näky ei miellytä, niin kuuluu sssääähhh!
05.02.2017
Jos mielikuvittelet kissakuvauksen olevan vaikeaa, niin koitapa ottaa hevosesta rakennekuvaa. Ei muuten ole mikään ihan helppo homma, kun jalkojen pitäisi olla just oikeassa asennossa ja pään ja kaiken ja just kun saat sen millisekunniksi paikalleen niin kameran tarkennus on liian hidas. Argh, pentukuvaus oli paljon helpompaa tänään kuin tämä.
06.02.2017
Kakarat alkavat saada jalkoja alleen. Ne mönkivät jo vapisevin käpälin häkissä; ei sitä oikein voi kävelemiseksi sanoa, mutta nelivedolla mennään eteenpäin välillä muksahdellen. Tästä se lähtee.
11.02.2017
Hahaha, on näillä jutut. Nyt kun liikkuminen paranee, niin menee hermot heti jos emo koittaa rajoittaa menemisiä. Raivon vallassa pienillä hampaannysillä purraan emon käpälää, että minä itte! Päästä! Ja näemmä niillä pienillä hampaannysillä sitten myös syödään ruokaa, siis ihan oikeaa ruokaa - 3.5 viikkoisina?! Mitäh... Huumassa vedetään Iineksen muonaa napaan, että nam.
16.02.2017
Awww, Frida on kyllä liikuttava. Kun ei ole omia pentuja niin pitää sitten hoitaa jonkun muun lapsia. Sinne se tunkee häkkiin Iineksen viereen ja pesee ja puunaa ja kehrää onnellisena. Ja tuumii, ettei ole pennuilla kyllä vielä mitään asiaa häkistä pois, mutta ipanat on siitä hiukan eri mieltä. Kaikille maistuu nyt kiinteä oikein hyvin, kana näyttää olevan nyt toistaiseksi tämän jengin suosikki, mutta se voi kyllä muuttua hyvinkin nopeasti.
18.02.2017
Ekat pennunkatsojat kävivät ihmettelemässä pikkuisia, jotka näyttivät ihmettelevän pennunkatsojia ihan tasapuolisesti. Ihan uusia tyyppejä ja uusia hajuja ja ääniä. Tämä on aina se vaikein vaihe, mistä löytää hyvän ja pysyvän kodin pennulle? Millä varmistetaan, että pentu ja perhe sopivat toisilleen? Joskus se on ilmiselvää ja joskus taas ei, mutta sen on tässä vuosien varrella oppinut, että vaistoaan kannattaisi kuunnella ettei tarvitse ajella sitten pitkin peräkylien syrjäntauksia hakemassa kissoja takaisin kotiin (sitäkin on valitettavasti tullut tehtyä).
22.02.2017
Tämä antennihäntävaihe on kyllä aivan parasta aikaa. Jalat kantaa ja alkavat oppia kissan elkeitä, mennään kylkimyyryä ja vaanitaan sisaruksia ja muita kissoja, tehdään hienoja hyppyjä ja järkytetään minua tekemällä "nyt toi kyllä kuolee/tosta ei kyllä hyvä seuraa"-temppuja, joista sitten kuitenkin selvitään ilman vaurioita. Siltikin hirvittää, kun pikkumiisut tekevät ihan itsemurhaloikkia vaikka sohvalta nojatuolille (eroa metrin verran, paljon pikkukissalle), vaikka tietää, että ne pystyvät siihen kun edellisetkin osasivat.
Antennihäntien aamuriekkua voi katsoa "juutuupista": L-pentujen riekkua
26.02.2017
Kaikki pennut on nyt varattu ja Liana ja Leonarda lähtevät yhteiseen kotiin. Se on hyvä homma; aikuinen koti ja kaksi samaan, niin niillä on sitten seuraa toisistaan ja tuttu kaveri niin ei tarvitse lähteä isoon maailmaan ihan ypöyksin ihmettelemään. Pitäisi näemmä ottaa taas kynsisakset käteen, vaikka vasta leikkasin...
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
