Elokuu| Syyskuu| Lokakuu|Marraskuu
01.09.2016
Vapaapäivällä kun hevosenalku valmistautuu 5-vuotiaitten laatuarvosteluun, joten nyt oli sitten aikaa ottaa kynsikierros, osa2. Olin ekan osan jälkeen häviöllä 1-0, kun IsoMusta kiljui kuin olisi sikaa tapettu tylsällä voiveitsellä ja Fridahan veti siitä tietysti herneet nenään. Nytpä sitten saatiin molemmilta pikkumiisuilta lyhennettyä kaameat sapelit. Vähentää naarmuja omissa käsissä ja helpottaa niitten elämää kun ne eivät ole joka paikassa kynsistään kiinni.
03.09.2016
Pitäispitäispitäis, mutta nyt ei ehdi kyllä keskittyä kissoihin, kun heppa...
04.09.2016
Uskomatonta! Kyllähän se tiedettiin, että se on hieno, mutta paras 5v suomenhevonen, paras askellajihevonen ja 3. paras estehevonen. Kyllä mulla vaan on sitten hieno nuori ja kyllä siitä vaan näkee isänsä geenit. Tällaisista päivistä saa voimaa niihin ei-niin-hyviin päiviin, jolloin sataa lunta ja räntää ja luita murtuu ja kaikki menee päin sitä itseään. Videot löytyvät tietenkin Youtubesta, kun kirjoittaa hakuun Vili Veikeä.
Sen verran ehtii kyllä miisuihinkin keskittyä, että neljäs elinviikko on varsin hyvä aloittaa painamalla yli puoli kiloa. IsoMustasta tulee varmaan hirviö... Tosin painonnousu johtunee kyllä siitä, kun ihmettelin miksi painot junnaa ja kokeilin aamulla, joko nämä tajuaisivat mitään oikeasta ruuasta. Päätellen erinomaisen terävistä piikkihampuista etusormessa kananjauheliha on varsin syötävää niitten mielestä. Tästä se taas lähtee, hillitön lihankulutus nimittäin. Se kun ei muutenkaan ole kovin pientä tässä taloudessa, onneksi Kennelrehun auto tulee torstaina.
06.09.2016
Heheheee! Kuka tietää mitä tämä esittää:
Nörteille on selvää ainakin kitaansa aukova hahmo, sehän on (siskoni sanoin) "joku tietokonepelin otus jostain jurakaudelta". Muille tiedoksi, että kyseessä on tosiaan legendaarinen Pac-Man, hahmo joka oli pääosassa samannimisessä Japanissa 1980 kehitetyssä pelissä. Siinä keltainen Pac-Man kulkee sokkelossa ja syö pisteitä ja palkintohahmoja. Meillä pikku-Pac-Manit kulkevat olkkarissa leukojaan louskuttaen (pelottavaa!) ja tyytyvät syömään possunsydäntä.
09.09.2016
Awww. Näistä pitäisi kai ottaa vihdoinkin jotain kuvia kun viime viikko jäi välistä, mutta kun ne ovat ihan syykkyläisiä. Ei voi kuvata jos ei pääse mihinkään kun pikkukisut on sylissä. Nämä ovat kyllä ihan mainioita kavereita, PikkuMustasta varsinkin näyttäisi tulevat oikea sylikissa, IsoMusta leikkii kovista eikä jaksa olla sylissä kovin kauaa. Kynnet niiltä(kin) pitäisi taas lyhentää, alkaa olla turhan terävät raapimet.
13.09.2016
Hiekkisharjoitukset ovat jo hyvällä mallilla, joskaan Frida ei kyllä ota opetusta kovin vakavissaan. Vähän pitää itse katsoa perään, että jos alkaa kuulua tietyntyyppistä piippausta tai näkyy luimuilua johonkin nurkkaan päin, niin joutuu kyllä itse vähän avustamaan. Ja vanhaan tapaan hiekkaa pitää tietnkin maistella, kohtuullisen ärsyttävää, mutta niinhän lapsetkin tekevät.
16.09.2016
Sillä lailla. Frida kiimailee sitten kolme viikkoa etuajassa ja sehän meinaa sitä, että maidon koostumus muuttuu ja pennuilla menee maha sekaisin. Normaalisti pennuilla olisi ikää se 9 viikkoa ja ne voisi vaikka pahimmassa tapauksessa vieroittaa tissistä, mutta entäs nyt? Nyt se ei ole mikään vaihtoehto. Onneksi ne syövät jo kiinteää niin siihen saa sotkettua maitohappobakteerit ja muut viritykset. Sääliksi vaan käy noita rassuja, onneksi ne eivät ole ihan pienimmästä päästä niin ei tule paniikkia sen suhteen.
21.09.2016
Miten voi haista näin pahalle? Normaalisti hiekkikset siivotaan kahdesti päivässä, mutta noitten pentujen kanssa ei vaan pysty olemaan tuossa hajussa. Ei kissojen jätökset muutenkaan ruusulle tuoksu, mutta maitoripaskan haju on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ihan silmissä kirvelee, voi luoja... On tästä tietysti se hyvä puoli, että nyt on päästy harjoittelemaan tabletin ottoa Inupektin murusten kanssa. PikkuMustalle se ei ole mikään ongelma, IsoMustan mielestä voisin syödä Inupektit ihan itse.
24.09.2016
Nyt ne ovat vihdoin keksineet kunnon pentuleikit. Nyt mennään kylkimyyryä Suurina ja Waarallisina, vaanitaan toisia kulman takana ja loikitaan ihan sumeilematta isompien kissojen kimppuun ja äkkiä karkuun. Ne ovat oppineet kiipeämään muuallekin kuin raapimapuuhun, valitettavasti myös minun sääreni ovat niitten mielestä hyviä kiipeilyalustoja.
Päätin ekaa kertaa harjoitella niitten kanssa nukkumista, meillähän siis nukutaan yöt eikä riekuta. Tai siis, omiaan saa puuhailla, mutta minua ei saa herättää ja herään helposti. Ei mitään ongelmaa, ne nukkuvat ja ovat muuten hissukseen yönsä, hyvin on emo niitä siihen opettanut.
28.09.2016
Nyt on sitten varattu aika ekoille rokotuksille ja siruille, kamalan äkkiä menee aika. Vastahan ne syntyivät ja nyt jo kohta pitäisi olla isoa kissaa.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
