Elokuu| Syyskuu| Lokakuu|Marraskuu
01.10.2016
Poistin nyt sitten pentulistalta tiedon siitä, että Orion on HCM-testattu. Tiedon kuulemma pitäisi olla julkinen, mutta minäpä en näe syytä julkistaa satasien arvoista tietoa ilmaiseksi kenellekään sellaiselle, jolle se ei varsinaisesti kuulu, etenkään kun kyseessä on täysin vapaaehtoinen testi ja sekin lähinnä kyseisen hetken best guess - ultra ei ole sama kuin esim. DNA-testi eikä nykyhetken tulos ole valitettavasti välttämättä pysyvä. Tulokset ovat (ilmaiseksi) saatavilla pennunostajille ja mahdollisille kollinlainaajille (joskaan Orion ei toistaiseksi ole käytettävissä muille) sekä tietenkin kollin kasvattajalle; minä maksan testauksen, joten minä myös päätän kuka tulokset näkee. Sitten jos joku muu kustantaa testit, saa myös päättää kenelle tulokset jaetaan.
02.10.2016
Makuuhuoneen remonttiin on nyt ostettu kaikki tarvittava ja optimistinen ajatus siitä, että tästä vaan poistan tapetit ja maalaan suitsait, on tykkänään hylätty. Nyt muistan, miksi viimeksi tapetoitiin vanhan päälle - se-ei-vaan-kertakaikkiaan-irtoa-prkl. Liuotusta, tapetinpoistoainetta, lastoja, höyrypesuri... Joo, lähteehän se, millin suikaleina. Hermot alkaa olla samassa jamassa kuin tuo tapetti. Miksei kissat voi sitten kerralla repiä sitä kokonaan irti, miksi pitää ottaa vaan päällimmäisestä riekale?
05.10.2016
Ekat pennunkatsojat kävivät ihmettelemässä pikkumiisuja ja Frida jopa suostui olemaan paikalla. Almaa olisi tietenkin saanut rapsuttaa vaikka koko illan. IsoMusta oli oikein pentutuulella ja esitteli itseään, mutta PikkuMusta tuumi ettei ole ainakaan menossa minnekään ja livisti sohvan alle karkuun. Tuli sekin sitten katselemaan maailman menoa sieltä, vaikka alkuun hiukan avustettuna.
07.10.2016
Sirut ja ekat rokotukset. PikkuMusta ravisti ekan sirun pöydälle, mihinkäs sitä nyt tuollaisia joutavuuksia tarvitsee. Ja valitettavasti asia oli juuri kuten pelkäsinkin eli sillä on pieni napatyrä. Kolleilta vaikuttavat molemmat, joten kuukauden päästä kun haetaan toiset rokotukset niin lähtee toiselta pallit ja tyrä samalla keikalla.
12.10.2016
Nyt on sitten opittu vihdoinkin taito mitä olen kauhulla odottanut, että koska se alkaa. Kanniskelu. Kannetaan leluja, sukkia, kyniä, kenkiä (!!!) ja periaatteessa kaikkea mikä vaan irti lähtee ja mihin voimat riittää - ja nehän riittää varsin yllättäviinkin asioihin. Tästä on toki periaatteessa se hyöty, että ne on helppo opettaa noutamaan (helpottaa leikitystä, sen kun istut sohvalla ja kissa tekee duunit), mutta se, että joudut taas kerran piilottamaan kaikki tavarat, ellet halua etsiskellä niitä sohvien alta ja kirjahyllyn takaa, on aikalailla sieltä minne ei aurinnko paista.
15.10.2016
Hain omppuja Kelmikerholta (jos jotakuta kiinnostaa puhtaat siamilaiset niin tämä on oikea paikka) ja ajattelin tehdä niistä sosetta ja hilloa. No, mikäs siinä, omppukassi keittiöön ja homma käyntiin. Eteni ihan hyvin viitisen minuuttia, kunnes apulaiskeittiömestarit päättivät tulla auttamaan. Voin kertoa, että omppujen paloittelu, keittely, soseutus ja muu liittyvä toiminta on suhteellisen hankalaa, jos jommassa kummassa lahkeessa roikkuu terävähampainen kissa ja toinen samanlainen säätäjä löytyy omppukassista. Siinä sivussa kun hätistät toista kassista pois ja saatkin sen sieltä hetkeksi, soseet roiskuu pitkin liettä ja samalla sekunnilla toinen on jo pyydystänyt itselleen kassista ompun leluksi ja pyörittelee sitä pitkin lattiaa. Ja siinä vaiheessa se kassista ongittu on jo lahkeessa kiinni. Sattuneesta syystä riiviöt siirtyivät pentuhäkkiin päikkäreille lukitun häkinoven taakse.
19.10.2016
Voi kuolema mikä tauti. Heräsin kahdelta yöllä siihen, että kurkkuun sattuu ihan törkeästi ja senhän nyt tietää, että kun siihen aikaan nousee ylös etsiskelemään jotain lääkitystä, niin unta on enää turha toivoa. Siirryin sohvalle torkkumaan ja sain pari karvaista sairaanhoitajaa kaverikseni, joten otettiin sitten muutaman tunnin torkut.
22.10.2016
Nyt mun murusylikissani PikkuMusta on varattu. Täytyy nauttia pienestä syykkyläisestä niin kauan kun se täällä vielä on, nytkin se makoilee tuossa jaloissa ihmettelemässä veljensä riekkumista.
23.10.2016
Ja nyt se toinenkin pikkumiisu on sitten varattu. IsoMustalle löytyy uudesta kodista britti leikkikaveriksi, mikä on ihan hyvä, kun katsoo tuota sen villitystä.
26.10.2016
Kokeilin mitä pikkukissat tuumaavat valjaista. Projektin eka huomio oli se, että minun valjaistani yhdetkään eivät ole niille riittävän pitkät. Näistä taitaa tulla samanlaisia metrikissoja kuin isästäänkin. Toka huomio oli se, että reaktiot on aika erilaisia. PikkuMusta vaan katsoi lähinnä, että aijaa, tämmöiset. Liikkuminen oli hiukan haastavaa ehkä väärän koon vuoksi, mutta ainakaan se ei saanut valjashalvausta ja kellahtanut saman tien kyljelleen. IsoMusta sen sijaan oli aivan toista mieltä asiasta, kuka *piip* on laittanut mulle tämmöiset! Repi ja raastoi aivan raivona (hähää, siinähän repii, ne Rukat ei ihan tosta vaan lähde) ja kun totesi ettei pääse niistä mitenkään pois, niin hyökkäsi sitten hihnan kimppuun - tämmöinenkin *piip* on vielä näissä kiinni, ei ole kauan! Tämän valjasopetukseen saattaa upota hetki jos toinenkin...
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
