Maaliskuu|Huhtikuu|Toukokuu|Kesäkuu|Heinäkuu|Elokuu
11.3.2007
Pitää näemmä olla riittävän tyhmä, kun ei tajua katsoa kalenteria yhtään pitemmälle ilmoittaessaan kissojaan näyttelyyn. Jos olisin tajunnut ilmoittaa Siirin ja Meilin myös tälle päivälle, ei olisi varsinkaan kollin kanssa tarvinnut myöhemmin keväällä lähteä mihinkään ja olisin nähnyt Meilin siskon livenä tänään. No, pönttö mikä pönttö - tämähän oli vasta toinen kerta samalla lailla, ehkä pitää sählätä vielä kolmannenkin kerran ennen kuin oppii.
Tarviikin huomenna muistaa hakea kissalaumalle matolääkkeet... Edellisen kerran madotin lokakuussa tunnetuin seurauksin, joten nyt pitää valita lääkkeet huolellisemmin. Sitäpaitsi Siiri pitää joka tapauksessa madottaa ennen astutusta ja kun Turun näyttely on vielä tulossa, ei voi ottaa riskiä, että sillä on maha kuralla siellä. Astutusmadotus tulee nyt vähän etuajassa, but who cares. Mistäpä hyvin madotettu sisäkissa matoja edes saisi, varsinkaan kun ei syö mitään "matoruokaa".
12.3.2007
No, nyt on sitten laitettu Profenderit kissoille. Oli yllättävän hankalaa saada turkkiin kunnon jakausta ja riittävän ylös, etteivät ne pääse nuolemaan sitä litkua. Saas nähdä, millaiset reaktiot tästä tulee.
13.3.2007
Prkl, Siirillä on varmaan pöllöjä suvussa, kun se pystyy kääntämään päänsä noin! Toivottavasti ei nyt sitten mene maha enempää sekaisin tuon mömmön nuolemisesta, yhdet yrjöt riittävät minulle vallan mainiosti. Meilillä ja Murulla on ehkä vähän lämpöä, vaikka Profenderin ei sitä pitäisi nostaa ja Meili raapii laittokohtaa apinan raivolla. Hmm... Pitäisiköhän pistää Lääkelaitokselle haittavaikutuslomake menemään? Mutta ripuleilta on toistaiseksi vältytty, bra bra.
17.3.2007
Kolli on näemmä taas päättänyt olla kolli. Minusta on lievästi sanoen törkeää tulla kusemaan ruokapöydälle minun ollessani sen pöydän ääressä; olisi nyt voinut sitten edes kusta sen pöydän alle. Ja peittojen ja petareitten pesu on vähintäänkin ärsyttävää. Kuules kolli, kohta mammalla menee hermot ja sitten sulta lähtee pallit! Ja äänihuulet voisi napata samalla kertaa, tuo kiljuminenkin alkaa kiristää pinnaa pikku hiljaa. Huutaisi edes päivällä mutta kun ei: kolmelta yöllä tuntuu olevan loistava aika laulaa Siirille serenaadeja (joita se ei edes kuuntele nyt kun se ei juokse).
20.3.2007
Luovutusvoitto, mutten tiedä kummalle osapuolelle. Kävin ostamassa kroonikkolakanan päiväpeitteeksi, kun totesin pääseväni vähemmällä sen kanssa. Se on kuitenkin helpompi pestä kuin kasa lakanoita ja peitto ja päiväpeitto. Eikä tarvitse uittaa petareita joka kerta pissanpoistoaineessa. Ainakin kuseminen on taas vähentynyt kun Siiri ei juokse.
21.3.2007
Kissanpesupäivä. Meilin kanssa on näemmä aina yhtä hankalaa, mutta pesu tekee sille kyllä hyvää. Tuo lirittäminen kun jättää sen turkkiin hajujäljet ja se on aika skunkki, kun sen henkilökohtainen hygienia on teinipoikien tasolla. Siirin turkki on hieno, vaikka se onkin puolikalju - toivottavasti tuomarikin on lauantaina samaa mieltä.
Sienitestien tuloksetkin tulivat vihdoin. Ilmeisesti se muutto vähän sotki papereita klinikalla, mutta pääasia, että nyt saatiin virallinen paperi sienettömistä kissoista. Ja kun kummaltakin on jo testattu FeLV, FIV ja veriryhmä, niin tältä osin ollaan valmiita astutukseen. Periaatteessa olisin tietty voinut testauttaa vielä HCM:n ja PKD:nkin, mutta koska minun tiedossani ei ole kummankaan suvusta tällaisia ongelmia, niin eivätköhän Siiri ja Meilikin ole perusterveitä... Teetetään testit sitten jos näyttää kummalliselta.
Sivun alkuun
23.3.2007
Kroonikkolakana pelaa loistavasti - kolli teki kahdet kuset sen päälle. Tarvinnee käydä ostamassa toinen, niin voi pitää toista päiväpeittona sillä välin kun toinen on pesussa.
24.3.2007
Näyttelyssä Turkkusseessa. Meilillä oli yllättäen kilpailija ysissä (Syrenbacken's Nexus Noel; luulin, että se oli jo CH) ja Meili voitti serttikisan. Siiri sai viimeisen kotimaan serttinsä eli seuraava näyttelyreissu on sitten ulkomaille mammaloman jälkeen. Valitusta tuli laihasta kissasta, mutta se nyt ei ollut mikään yllätys, kun Siiri on niin nirso kuin on. Ja Meilin silmät olivat taas kerran "dominoivat", kun kattiraukka pitää ne apposen auki kun sitä hirvittää koko näyttelytouhu. Käytös oli kyllä pikkukollilla oikein mallikelpoista, kun vertaa aiempiin näyttelyihin.
25.3.2007
Aloittelevana kasvattajana minua hirvittää, mihin oikeastaan olenkaan ryhtymässä... Vielä olisi mahdollista perua koko juttu, mutta kai se on tätäkin kokeiltava. Tokihan sitä on tullut luettua kissan biologiaa ja kaikkea mahdollista materiaalia astutuksesta, tiineydestä ja synnytyksestä, mutta silti pelottaa. Entäs jos en osaa tulkita oikein jotain oiretta tiineysaikana, mitä jos jotenkin ryssin ruokinnassa tai entäs jos synnytyksessä menee jotain pieleen? Mitä jos Siiriltä ei tule maitoa tai jos se ei tajua muutenkaan pennuista mitään? Tai jos pennuilla on jokin vikana? Mistä löydän pennuille hyvät kodit ja miten voin edes luopua niistä sikäli kun niitä tulee? Mitäköhän kaikkea olen jo ehtinyt unohtaa niitten ipanoitten hoidosta? Muistanko varmasti täyttää ja palauttaa kaikki Kissaliiton vaatimat liput ja laput? ääh... Mitä enemmän tätä miettii, sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että olen tekemässä vuosisadan virhettä. Sääliksi käy jo etukäteen niitä kokeneempia kasvattajia, jotka saavat vastata minun miljoonaan tyhmään kysymykseeni.
Meili nyt sentään onneksi valmistui tänään championiksi, niin on pentujen isänä sitten todistetusti excellent-kissa. Mutta olipahan tuomari... Ehkä kaksi sanaa kissasta kun se oli pöydällä ja arvosteluseteli luokkaa lyhyestä virsi kaunis (esim. kunto: "ex" ja loput kommentit ihan yhtä hyödyllisiä). Ei uskaltanut juurikaan koskea kissaan ja Meilikin katsoi tuomaria siihen malliin, että tässäkö tämä nyt sitten muka oli? En edes tiennyt ottaessani kissaa pöydältä, oliko se saanut sertin vai ei. Kaiken kruunasi värin paras, jossa oli neljä kissaa. Tuomari esitteli kissat tyyliin pentu, nuori, uros ja naaras, oli kaksi minuuttia hiljaa ja osoitti sitten nuorta, että tuo se on. Ei minkäänlaisia perusteluja tai mitään kommentteja kissoista. Toivottavasti ei enää ikinä osuta tuolle tuomarille!
Nyt sitten odotellaan, koska Siiri alkaa juosta. Seuraavasta juoksusta pistetään kolli ja tyttö samaan koppiin ja katsotaan, selviävätkö ensikertalaiset itse vai tarvitseeko niille antaa vähän vinkkiä.
Sivun alkuun
27.3.2007
Kellontarkkudella juokseva Siiri on nyt vissiin sitten päättänyt jättää juoksematta. Jostain se varmaan tietää, että nyt oli tarkoitus astuttaa, niin kiusallaankaan ei kiimaile. Scheisse, mikä huono säkä... Kissat ovat kummallisia; jostain ne aina tietävät, milloin on jotain tärkeää tulossa ja sitten järkätään ylläreitä, kuten vaikka ripuloidaan näyttelyä edeltävänä yönä, pudotetaan puolet turkista viikkoa ennen näyttelyä ja jätetään juoksematta kun pitäisi astuttaa.
klo 17:
Kappas vaan, Siiri on sittenkin siirtynyt kierimislinjalle. Aivan sama, minä lähden nyt ulos kuvaamaan.
Kaksi tuntia ja n. 300 kuvaa myöhemmin:
Niskatesti: persaus nousee ja häntä menee sivuun ja kurnutus on huimaa. Ehkäpäs tyrkkäisen sen kollin kanssa samaan huoneeseen. Joopa... Poika ottaa turpaan oikein urakalla ja juoksee tyttöä karkuun. Varsinainen Casanova.
klo 20:
Kaksi ensikertalaista, joista varsinkin kollilla on enemmän intoa kuin taitoa. Kohta tulee kyllä karvayrjöt, kun kolli on syönyt puolet Siirin kaulurista. Kuules poika, kun ei se onnistu jos olet poikittain Siirin päällä... Voi v*, oliko nyt ihan pakko kusta sinne nurkkaan! Idiootti, sitä varten sulle on laatikko siinä vieressä. Pitäisi varmaan olla pyöreä (ja mielellään myös pehmustettu) huone, niin nurkkiin kuseminen loppuisi.
klo 23.30: Jopas oli murinamouru! Ja Siiri sinkosi kuin Nato-ohjus Meilin luota, kieriskeli maanisesti lattialla pari minuuttia ja alkoi sitten pestä itseään. Lähentely-yrityksistä tulee nyt käpälää, ihan kuin muutama tunti sitten. Näinköhän historia toistaa itseään...
28.3.2007
Kattukset toistivat edellisen päivän tapahtumat vielä kahdesti (klo 2.11 ja 5.34) ennen kellonsoittoa eli ensin vähän tapellaan, sitten ollaan jo kavereita, ruvetaan hommiin ja murinamourutaan ja tapellaan taas. Harmi kun pitää lähteä töihin, niin ei voi seurata noitten tekemisiä. Periaatteessa jos ne touhuavat samalla syklillä koko päivän, voin varmaan erottaa ne toisistaan, kunhan pääsen takaisin kotiin - luulisi jo sellaisen kiksautusmäärän saavan jotain aikaiseksi, ellei kolli ammu ihan räkäpäitä.
klo 17: Siiri on jo ihan kypsä tuohon poikaan ja raapii verkko-ovea päästäkseen pois. No, olkoot nyt vielä sen aikaa kun käyn tallilla, yöksi erotan ne taas toisistaan.
29.3.2007
Minun pitää näemmä taas kerran teipata keittiön kaapit kiinni, kun Meili rupeaa turhan omatoimiseksi ruoan hankinnan suhteen. Onhan sillä raksuja kupissa, mutta ilmeisesti herran mielestä väärää laatua (Acana); kaapissa kun olisi parempia raksuja.
30.3.2007
Kissanomistajan opetus nro 2379: Jos taloudessasi asuu viriili kolli, älä laita ikkunoihin verhoja, jotka ulottuvat lattiaan asti. Kolli nimittäin käy taatusti kusemassa juuri siihen nurkkaan, jonka lattialla verhon reuna on.
Kissanomistajan opetus nro 2380: Vaikka kissasi eivät syökään katkarapuja silloin kun niitä tarjoaa niille sapuskaksi, älä silti oleta voivasi jättää niitä vahtimatta tiskipöydälle sulamaan, kun "ei ne niitä kuitenkaan syö". Varmasti syö.
PS: Sama pätee jauhelihaan.
Sivun alkuun
mari@karvanaaman.fi
