FIN*Karvanaaman

K-18: Meili & Misteli 27.-30.12.2007

27.12.2007

Misteli

Kaikkihan alkoi oikeastaan jo alkusyksystä, kun Mistelin (FIN*Moutown Cleopatra Jones, NFO n 09) omistajat Raul ja Titi kysyivät, josko olisi mahdollista käyttää mustaa kollia mustavalkoiselle tytölle. No, mikäs siinä - siitoskolliksihan se on hankittukin. Useampi kuukausi vierähti kuitenkin, ennen kuin joulukuun lopulla puhelin soi ja Raul ilmoitti, että tyttö näyttäisi juoksevan. Ja eikun kissa autoon ja nokka kohti Hämeenlinnaa.

Kopista löytyi lähes täysin musta, muriseva ja sähisevä karvakasa, joka aikamoisten kommenttien säestyksellä antoi leikata kyntensä. Meili antoi omasta kuljetuslootastaan ensikommentteja vieraasta ja olisi oikein mielellään tullut vaikka saman tien tutustumaan morsiameensa. Misteli oli kuitenkin sitä mieltä, että tämä hommahan on ihan syvältä ja kulki ympäri asuntoa muristen ja sähähdellen. Vartin jälkeen totesin, että taitaa olla viisasta lykätä Feliway seinään; ei siitä ainakaan haittaa ole.

Syö pääs, ääliö

Laittelimme Allun kanssa keittiössä papereita kuntoon ja jutustelimme mukavia teekupin ääressä samalla kun muriseva turkispussi tutki paikkoja. Saimme myös todeta, että kuuluimme selvästikin Mistelin idioottilistalle: sen lähestyminen tai silityksen yritys aiheutti välittömästi korvien luimimista ja ärinää. Reilun tunnin päästä teimme alustavan kokeilun ja päästimme kollin boksistaan ulos. Meili kipitti tietysti välittömästi toiveikkaana tytön luo ja totesi saman tien, että onpas muuten aika pelottava muija! Meili jäi siis seurailemaan Mistelin touhuja turvallisen välimatkan päästä.

Luuleksä oikeesti, et tää on kivaa?

Allun lähdettyä jäin itse katselemaan mitä elukat touhuavat. Misteliä selvästi pelottivat uusi paikka ja uudet hajut, mutta sen reaktiot olivat aavistuksen yllättäviä. Minä kun hölmönä kuvittelin, että pelokas kissimirri menisi vaikka sohvan alle piiloon tai jotain, mutta ei: hyökkäys on paras puolustus ja niinpä kolli sai luikkia karkuun häntä koipien välissä useampaankin otteeseen, kun tyttö kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Sama koski minua, ei mitään asiaa edes yrittää silittää; saman tien hampaat ja kynnet kädessä kiinni. Eikä edes muumilaastaria laatikossa, tavalliseen piti tyytyä... Puolille öin katselin sen raivopään touhuja ja totesin sitten, että kolli saa viettää yönsä kylpyhuoneessa tai muuten aamulla löytyy raatoja.

28.12.2007

Meili & Misteli

Yö meni sujuvasti mouruamista kuunnellessa (tällä kertaa stereona), joskin kylpyhuoneen ovi vaimensi kollin osuutta ihan kohtuullisesti. Edelleen olin idioottilistalla ja sain kuunnella murinaa, mutta Misteli osoitti myös aivan selviä kiiman oireita: se kieri lattialla, kurnutti ja murahteli, takapuoltaan ei kuitenkaan vielä tarjonnut ja edellisillan tapahtumat kun olivat tuoreessa muistissa, niin en uskaltanut tehdä niskatestiäkään. Päästin kuitenkin Meilin kylppäristä ja se pääsi jo nuuskimaan Mistelin kuonoa - kymmeneksi sekunniksi. Sitten ärähdys antoi selvästi ymmärtää, että olisi syytä laahata se karvainen persauksensa vähintään metrin päähän.

Hei, beibi...

Päivän edetessä hormonien vaikutus alkoi selvästikin pehmentää äkäpussia ja tulin iltapäivällä neljän pintaan siihen tulokseen, että ne eivät ehkä tapa toisiaan, jos välillä käyn pikaisesti tallilla. Tullessani vajaan kolmen tunnin päästä takaisin tilanne oli jo kehittynyt niin hyväksi, että Misteli päästi Meilin lähikontaktiin - nähtävästi mustan miehen supliikki alkoi tehota. Minä en selvästikään osannut vastaavalla tavalla vakuuttaa Misteliä siitä, että olen ihan ok. Edelleenkin turvaväli oli vajaan metrin verran, ennen kuin korvat vedettiin sähähdyksen kera niskaan kiinni. Edes sapuskan tarjoaminen ei saanut minkäänlaista liennytystä aikaiseksi. Mistelillä oli omia safkoja mukana, mutta kollin raksut olivat selvästikin paremman makuisia kuin omat. Märkäruokia käytiin maistamassa; lihasta todettiin, ettei se ole kissoille sopivaa ruokaa.

Illemmalla Misteli oli jo ihan ihastuksissaan komeaan kolliin ja koitti parhaansa mukaan vietellä sitä:

Sä oot kyllä aika komee...	Ihan oikeesti, oot komee!

Oonksmä susta nätti?

Ja kyllähän se tiedetään, mihin tuollainen vokottelu johtaa. Aivan oikein. Just siihen.

Uuuu...	...beibi...

29.12.2007

Jooko?

Yö meni taas sujuvasti kuunnellessa mouruamista ja vähän muutakin. Onneksi (tai, no, onneksi ja onneksi) Misteli ei harrasta rääkymistä lainkaan, toisin kuin vaikka Siiri. Onhan noita muitakin hiljaisia kissoja, mutta olisi se tietty kiva tietää, onko jotain saatu aikaan vai ei. Mistelillä on myös muita omintakeisia tapoja hoitaa hommat; se kyllä tarjoaa takapuoltaan ihan normaalisti, mutta ei välttämättä tajua siirtää häntäänsä mihinkään ja kellahtaa kyljelleen kun kolli hyppää niskaan. Se myös pitää koko ajan ääntä, kurisee ja murisee, mutta ei siis huuda missään vaiheessa. Se ei myöskään välttämättä halua pitää pitkiä lepotaukoja, vaan kinuaa lisää. Ja lisää. Ja lisää.

Tietenkin tällainen älyvapaa nymfomaanius johti siihen, että molemmat elukat olivat lauantai-iltana aivan raatoja. Misteli linnoittautui nukkumaan nojatuolin alle, minne Meili ei kunnolla mahdu (mahtuu kyllä halutessaan riittävästi, mutta siellä ei mahdu kuksimaan). Heitin kollin kylppäriin rauhoittumaan hetkeksi sillä seurauksella, että kun kävin parin tunnin päästä itse keventämässä, niin kolli nukkui lavuaarissa autuaan tietämättömänä yhtään mistään. Sen verran se heräsi, että nosti päätään, kopautti sen hanaan, kurahti kerran ja simahti sitten uudestaan. Varsinainen herätys tuli vasta yhdentoista jälkeen illalla, kun neito heräsi nojatuolin alta, kävi syömässä ja meni sitten kylppärin oven taakse ulvomaan ritarilleen, että olisi aika heittää taas haarniska niskaan ja tulla pelastamaan neito pulasta. Tai ainakin puutteesta.

30.12.2007
Sunnuntaina aamuyöllä tuli nuorikolle pakkolepo, kun minulla paloivat käämit siihen helvetilliseen kiljumiseen. Meili siis jälleen kerran kylppäriin ja Misteli mihin se nyt sitten halusikaan. Olisi myös kuvitellut, että pikkuhiljaa alkaisi riittää myös neidolle, mutta ei: lisää... Kolli sen sijaan alkoi olla ihan kypsä koko hommaan.

Taasko? Vastahan me tehtiin se!	Mutku mä haluun!!

Tokihan näissä hommissa pitää muistaa myös tietty hygienia. Niin oma kuin partnerinkin. Varsinkin kun tahti on sellainen kuin tällä kaksikolla.

Oma...	... ja vieras

Lähtökiksaus

Ja jotta ei vierailusta olisi jäänyt Mistelille sellainen fiilis, että mitään ei saanut, vaikka kuinka kerjäsi, niin nuoripari päätti vielä puolta tuntia ennen Mistelin hakua pistää taas myllyn pyörimään... Nyt sitten vaan odotellaan, tuleeko 48 tunnin seksimaratonista mitään lopputuloksia vai otetaanko uusinnat tammi-helmikuulla. Luulisi, että tuolla naintimäärällä saisi jo jotain aikaiseksikin.

Mistelin lähdön jälkeen Meili kulki pari tuntia ympäri asuntoa maukuen ja etsien neitokaistaan, mutta joutui sitten toteamaan, että kai se nyt sitten lähti ihan oikeasti. Sehän ei tietenkään estänyt millään lailla serenaadien lauleskelua (hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten) eikä reviirin merkkausta (ihan vaan varmuuden vuoksi). Pavarotti vietti taas yönsä kylppärissä, jossa se hiljenee parissa minuutissa ja kiipeää lavuaariin nukkumaan.

Kuin kaksi marjaa

31.12.2007
Nähtävästi urakka otti voimille, kolli nukkui rauhassa koko yön. Yleensä se vinkuu jo viimeistään kuuden maissa, että voisi lähteä tutkailemaan maailmaa. Pari kertaa tehtiin taas etsintäkierros, jos vaikka olisi löytynyt tyttökatti jostain, mutta kun ei löytynyt, niin tultiin sitten ruokapöydälle nukkumaan. Meililtä on ihan veto pois, se ei reagoi edes Siirin maukunaan eikä puhelimen soimiseen, joista nyt pitäisi ainakin avata silmät ja nostaa vähän päätä. Kovaa olla kolli...

Pari kuukautta myöhemmin:
Misteli sai 1.3.2008 kolme mustaa pentua, yhden naaraan ja kaksi urosta. Pääsiäisen kunniaksi julkaistaan kuva pennusta, koska pääsiäisnoidilla on yleensä mukanaan musta kissa.

Tuleva noitakissa

mari@karvanaaman.fi