Pörri oli huhtikuussa 1991 syntynyt puoliangora "seroki" eli sen emo oli angora, mutta isästä ei ollut mitään tietoa - luultavasti se oli joku pohjoiskarjalaisen maatalon ympärillä pyörineistä kolleista. Pörri oli tosiaan kotoisin Pohjois-Karjalasta Enon lähistöltä ja se oli alunperin ihan navettakissa, joka söi makkaraa ja joi maitoa. Noin kolmen kuukauden vanhana se haettiin meille ja isäni, jonka periaatteena oli, että kissa syö sitä mitä ihmisetkin, osti sille sen elämän ensimmäisen Sheba-purkin ("Pitäähän isin kissan saada jotain hyvää."). Eipä koskenut katti sen jälkeen makkaraan...
Pörrin ruokailutottumukset olivat muutenkin hieman erikoiset, koska se söi koko ikänsä melkein pelkkää kuivamuonaa. Sille yritettiin kyllä syöttää kaikkea mahdollista "tuoretta", mutta ei oikein koskaan kelvannut. 10-vuotiaana Pörrillä havaittiin diabetes ja sen takia se nakerteli "senioriaikansa" ajan erikoisraksuja. Lisäksi se tarvitsi insuliinipistoksen joka päivä, mikä rajoitti hieman sekä sen että omistajan elämää. Huonekasvit kelpasivat tietenkin lisäksi ruokavalioon ja pihalle vietäessä Pörri korvasi hyvin ruohonleikkurin.
Pörri oli tosi ihmisrakas ja hellyydenkipeä eikä tiennyt mitään parempaa kuin käpertyä viereen tai syliin rapsutettavaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei raapinut eikä purrut, osittain siksi, että sitä oli "retuutettu" pienestä pitäen ja osittain siksi, että sitä oli opetettu olemaan raapimatta. Pörri osasi myös muutamia temppuja, joita sille oli opetettu, mutta niitten tekeminen oli vähän päivästä kiinni. Se osasi myös lukuisan määrän temppuja, joita sille ei ollut opetettu, kuten kenkien päällä nukkumisen ja niitten järsimisen (nami hyvää jalkahikeä), joulukuuseen kiipeilyn ja sulamaan jätettyjen katkarapujen ahmaisun kahdessa minuutissa.
Helmikuussa 2006 Pörri vaan lopetti yhtäkkiä syömisen ja juomisen kokonaan. Sitä yritettiin pari päivää parantaa antibiooteilla, pahoinvointipistoksilla sekä syöttämällä ja juottamalla sitä ruiskulla. Oksentelu kuitenkin vaan jatkui, joten Pörrin maha kuvattiin ja sieltä löytyi jotain epämääräistä mahalaukun ympäriltä. Koska leikkaus olisi ollut ainoa keino saada selville syy, katsoin parhaaksi päästää vanhan kissan Sateenkaarisillalle.
mari@karvanaaman.fi