Muru löysi tiensä meille Finragdoll's sivuston myytävien kissojen palstan kautta. Edellinen kissani Pörri oli mennyt kissojen taivaaseen ja jättänyt tyhjän aukon sydämeeni sekä asuntooni - se on totta, että pieni kissa tekee asunnosta kodin. Soittelin Murun kasvattajalle Outi Jalolle Lietoon ja kyselin kissasta kaikkea mahdollista. Outi pisti sähköpostiini Murusta kuvan ja tiesin saman tien, että kissaa olisi ainakin mentävä katsomaan. Ja kyllähän sen tietää, miten siinä käy, kun menee vain "katsomaan" kissoja. Niinpä Muru muutti Hämeenlinnaan helmikuun lopussa 2006.
Alku uudessa kodissa oli vähän vaikeaa, kun Muru oli tottunut asumaan omakotitalossa ison kissalauman keskellä ja nyt pitikin totutella kerrostalon ääniin ihan yksinään. Pari ensimmäistä päivää Muru vietti makuuhuoneen mattojen alla, suihkuverhon takana kylpyhuoneessa tai telkkarin takana olohuoneessa; vähän riippuen siitä, missä minä olin. Myös ensimmäinen yö meni maukuessa, toiseksi yöksi tehtiin diili ja Muru antoikin minun nukkua kuuteen asti aamulla.
Siirin tulo oli Murulle pieni järkytys, mutta se myös muutti sitä hyvään suuntaan. Siiri on opettanut Murusta paljon reippaamman ja rohkeamman, enää ei uusia ihmisiä mennä telkkarin taakse piiloon. Myös purkkiruoka on alkanut maistua vannoutuneelle kuivamuonan nakertajalle, vaikka välillä onkin pakko nauraa Murun "oveluutta": kun Siiri saa ruokaa, Muru tulee nuuskimaan ja alkaa heti peittää ruokaa raapimalla lattiaa. Ilmekin kertoo, että "Yäk, ei tuollaista voi syödä!". Kun Siiri saa tarpeekseen ja häipyy kupilta, Muru hiippailee paikalle ja kas kummaa, nyt se samainen sapuska onkin ihan hyvää.
Meilin tullessa ei nyt ihan hurraata huudettu, pikemminkin ilme oli luokkaa "joko taas". Varovasti käytiin nuuskimassa uutta tulokasta; olihan se nyt hurjan pelottava kun se vaan kummallisesti murisi sängyn alla eikä ollenkaan käyttäytynyt niin kuin kissan kuuluu. Pari viikkoa Muru kohteli Meiliä kuin ilmaa, korkeintaan nuuskaisi ohi mennessään. Nykyään kaksikko painaa hännät suorina aamu- ja iltariehun aikana huoneesta toiseen ja aina voi kokeilla, josko toinen lähtisi leikkimään, kun sitä vähän kumauttaa tassulla.
Murusta koitettiin aikanaan siitoskissaa, mutta se ei koskaan saanut pentuja. Mahassa oleva pieni värivirhe estää sen viennin näyttelyihin, joten Muru saa viettää ihan tavallista kotikissan elämää Siirin ja Meilin kaverina.
mari@karvanaaman.fi