Aja-Akita vom Arlesbrunnen, "Alma"

Alma tuli taloon vähän yllättäen. Toki ambervärisen kissan hankintaa oli jo mietitty pitkään ja hartaasti ja tiedustelujakin tehty, mutta varsinaisesti sen ottaminen ei ollut millään lailla suunnitelmissa juuri silloin. Tulipa eräs kesäkuun yö, kun unettomana surffailin jälleen kerran netissä ja tuli yhtäkkiä mieleen, että käydäänpäs katsomassa mitä Keski-Euroopassa tapahtuu. Ja tapahtuihan siellä: maaliskuussa syntyneestä pentueesta löytyi parikin oikeanväristä kissaa ja kun kävin katsomassa kuvat, postia lähti Saksaan saman tien. Almaa oli jo kysytty Norjaan, mutta kauppa peruuntui liian hankalan kuljetussäännöstön takia (rabies sun muut). Sitä oli myös kysytty Ranskaan, mutta kun satuin posteineni ehtimään juuri ennen ranskalaisia, se tuli minulle. Alman saaminen Suomeen oli seikkailu sinänsä, koska sitä ei jostain syystä voitu lähettää suoraan rahtina vaan minun piti henkilökohtaisesti käydä hakemassa se Frankfurtista. No, tulipa samalla aimo annos amber-tietoutta, kun pääsin kyselemään Christalta pitkän liudan tyhmiä kysymyksiä.

Ambervärisiä kissoja kutsutaan yleisesti X-värisiksi kissoiksi. X tulee kissojen EMS (Easy Mind System)- koodijärjestelmästä; kasvattajat merkitsivät kummallisen väriset kissat alunperin x:llä kun eivät tienneet oikeaakaan koodia. Kaikki alkoi vuonna 1992, kun Ruotsiin Wildwood'sin kissalaan syntyi eksoottisen värisiä pentuja, joiden väriä ei voitu selittää sen aikaisilla genetiikkatiedoilla. 1994 myös Saksaan syntyi vastaavanlaisia pentuja av Tageskog-kissalaan. Erikoinen väri toi mukanaan ongelmia, koska ajateltiin, että väri olisi mahdollisesti suklaa tai kaneli, jotka ovat molemmat norjalaiselta metsäkissalta kiellettyjä värejä ja tulosta mahdollisista roturisteytyksistä. Niinpä tehtiin sarja suunniteltuja koeastutuksia, joista todettiin, ettei väri voi tulla ehdotetuista roturisteytyksistä pyhän birman tai somalin kanssa. Nyttemmin tiedetään, että amber on kokonaan oma, resessiivinen geeninsä; se on ensimmäinen kissoilla tunnettu ekstensiogeenin mutaatio, sama mutaatio aiheuttaa hevosille rautiaan värin. Amberille ja vaalealle amberille on lisätty omat EMS-koodinsa, mutta se on toistaiseksi hyväksytty väri vain norjalaisella metsäkissalla.

Alma on ihana kissa, se on tasapuolisesti kaikkien kaveri, niin ihmisten kuin eläintenkin. Se on aina valmis leikkimään, mutta siitä löytyy myös laiska puoli, joka saa sen loikomaan sujuvasti missä vaan vaikka kaveri olisikin vieressä yllyttämässä ja yöt nukutaan tietysti minun vieressäni. Alma on myös jokseenkin kaikkiruokainen, mikä tietysti on johtanut siihen, että minun on pitänyt opetella uudestaan olemaan jättämättä mitään syömäkelpoista mihinkään saataville. Aamupalaleivätkin on syytä tehdä vasta sitten kun on valmis syömään ne itse heti. Niitä ei voi jättää odottamaan tai muuten niistä viedään päälliset. Alma ei jostain syystä osaa(?) varsinaisesti maukua, vaan se kehrää tai sanoo kummallisesti "määh". Autossa siitä kyllä löytyy ääntä, vaikka kotona ollaankin suht hiljaa - pitäisi kai alkaa totuttaa sitä autoiluun. Ollakseen kissa, joka on ostettu yhden kuvan perusteella, se on ulkoisesti suunnilleen sitä mitä toivoin ja sisäisesti paljon enemmän.

Alman sukutaulu

Näyttelytuloksia

mari@karvanaaman.fi